Mobiilibloggausta?

Kannattaa tai ei, uteliaisuus vetää tuonne tietyömaalle seuraamaan, miten maisema muuttuu. Järven jää rikkoutuu jylisten ja ryskyen, kun tien pohjaksi upotetaan kivilouhetta jatkuvalla syötöllä. Pitkät kasettilavarekat ajavat jatkuvana virtana muun liikenteen seassa kahdeksikkoa rampilta rampille. Melu on korviin koskeva ja tien pinnasta nouseva pöly kirvelee silmiä ja kuivaa suuta.

Eilen näin ja kuulin ensimmäiset lokit lähimmällä sillalla ja kuvasin ensimmäisen sorsapariskunnan ihan vahingossa. Olen itse ennustanut jäiden lähtevän 8. päivä toukokuuta kuten viime vuonnakin, mutta tummuu tummuu se jää silmin nähden ja niin nopeasti, että voi se aiemminkin tapahtua.

Tänään jossakin aamuohjelmassa muisteltiin ensimmäisiä matkapuhelimia, niitä NMT-juttuja. Niitä isoja, joita juuri ja juuri jaksoi mukanaan kantaa. Ihan ensimmäiset puhelimenpirinät Esson baareissa hiljensivät koko paikalla olevan porukan. Tämäkin aamuinen haastateltava oli pyytänyt kaveriaan soittamaan hänelle tietyllä kellonlyömällä nähdäkseen, millaisen vaikutuksen langaton puhelu tekisi. Eikä tuosta ole kulunut kauaakaan.

Nyt jatkuva pimpelipomtritraalallaapiippiip julkisilla paikoilla on jokapäiväistä eikä ketään pidetä höynähtäneenä, vaikka kulkee tuolla kaduilla itsekseen puhuen. Kaikki tietävät, että hänellä on varmaankin jonkun sortin viestintäväline piilotettuna taskuun ja nappikuuloke mikrofoneineen korvassa. Minulla ei ole toistaiseksi kai muuta mobiilia kuin puolikas automobiilista.

Eilen näimme kävelylenkillämme kuvan virityksen. Tuli mieleeni mobiilibloggaus oikein kunnon välineillä. Ei siitä kumminkaan ollut kyse. Asensivat tai korjasivat käsittääkseni jotakin valvontalaitetta.