Levä-peräistä vihreää

Päivän puheenaihe on luultavasti kaikkialla ollut lentoliikenteen pysähtyminen lähes koko Euroopassa. Aamu oli harmaa ja vilkuilin jo kelikameroista eri puolilta Suomea, näkyykö aurinkoa tänään missään. Niin tummana varjona mielen pohjalla viipyi eilisiltana tehokkaasti uutisoitu laavatuhkapilvi. Jotenkin olo hiukan helpottui, kun vihdoin kahden maissa aurinko puski esiin täälläkin.

Toinen paikallinen puheenaihe on lähilampien levähavainto. Muistin nähneeni ennenkin vihreää lunta samassa paikassa. Nyt sinilevää oli paljon enemmän kuin neljä vuotta sitten. Sitä oli jäänyt paksuna mattona puron reunoille ja vielä varjopaikkojen sulamattomille jäälohkareille. Silti sitä oli riittänyt värjäämään jääkannen vihreäksi monen aarin alalta. Vesilinnut kai vierovat lampea siksi. Ei näkynyt edes yhtään sorsaa.

Linnut pitävät kevätlaulajaisiaan heti aamusta, vaikka on todella viileää. Oravatkin kisailivat kuusikossa niin, että kynsien rapina kuului. Harakkapariskunta valvoo reviiriään tarkkaan. Tuntuvat seuraavan meitä kolmilasisen ikkunan lävitse. Pienikin liikahtaminen karkottaa pariskunnan kameran ulottumattomiin. On tyydyttävä seuraamaan niiden puuhia salaa kaihdinten raosta. Jotakin syötävää vasta lumen alta paljastuneesta maasta näkyy löytyvän.

Kevään eteneminen on hetkeksi pysähtynyt, jos pidän mittarina kukkapenkistä nousevaa kevätesikkoa. Se ei ole viikkoon kasvanut. Eivät myöskään krookukset eivätkä tulppaanit. Muita varmoja kevään merkkejä kyllä löytyy: moottoripyörät, mopot, pesäpalloa pelaavat koululaiset, potkulaudat ja parin pienen pojan paljaat varpaat vipeltämässä hetken routaisella maalla. Joku oli saanut kotiarestia kiroilemisesta. Kaveri kysyi: "Mitä se sano?" Äitinsä: "Enpä sanokaan sitä sinulle."