Kolme lehtisellerin vartta

Mitä tänään syötäisiin? Pitäisikö käydä kaupassa? Otetaanko pakkasesta? Kävisikö keitto? kyselee meistä se parempikuntoinen. Tulee niin monta kysymystä peräkkäin, että en tiedä mihin niistä vastaisin. Netti ja lehdet ovat pullollaan ruokaohjeita. Itse olen yksinkertaisen, selkeän ja helpon ruuan ystävä. Niin oli oltavakin, koska lasten ollessa kotona pyöritin tätä huushollia melkein yksin miehen matkatyön takia. Puoliso aloitti kokata harrastuksekseen jäätyään eläkkeelle. Siitä lähtien meillä on syöty eri tavalla kuin ennen. Sattui vielä tämä toipilasaika tähän. Kahta ei meidän keittiöön tahdo mahtua kerrallaan.

Miltä kuullostavat esimerkiksi taze ezmesi tai karides guvec? Näiden ja monien muiden makuyllätysten jälkeen olen alkanut kaivata purjoperunasosekeittoa, ruispuolukkapuuroa, kalakeittoa (vanhaan malliin), lihapullia ja perunoita sellaisenaan. Suomalaista arkiruokaa. En ole siis mikään kulinaristi enkä varsinkaan mikään gourmet-kokki. Syön sitä mitä sattuu olemaan ja keitoksista tulemaan. Sytohoitojen aikana kadonnut ruokahalu ei ole koskaan palannut, mikä on vaikea asia ymmärtää.

Tänään kaikki alkoi siitä, että jääkaapissa oli jäljellä Ahdin lohisoppaa varten hankittua lehtiselleriä. Lapsena ei ruokaa ollut liiaksi, tosin nälässäkään ei tarvinnut olla kuin opiskeluaikana. Kotona pientilalla oli omavaraisuutta sen verran, että äidin taikakauha taikoi aina ruokaa. Tuo Ahdin lohisoppa oli muuten ensimmäinen sellainen kalasoppa, joka ei maistunut lainkaan kalalle, vaikka siinä oli kalaa ja kalalientä. Sipuli, valkosipuli, lehtiselleri, tomaattimurska, basilika, timjami, sitruunapippuri, valkosipulinen tuorejuusto sen tekivät, siis veivät kalan maun mennessään. Jos kiinnostaa, voin antaa koko reseptin.

Mutta takaisin tähän päivään. Mihin käyttäisimme loput lehtisellerin varret? Netistä löytyi Meksikolaisen lihapadan ohje. Kovin oli mausteinen sekin minun makuuni. Vaari taas pitää voimakkaasti maustetusta ruuasta ja tekee niitä aina niin isoja annoksia, että niillä ruokkisi kokonaisen perheen. Eli niitä mausteisia riittää ja riittää pakastettuina. Pitäisi löytää se kultainen keskitie, ettei tarvitse eri eväisiin siirtyä.