Finland Ice Marathon

Työaikana oli aina niin kiire, etten ehtinyt mennä edes katsomaan tätä Kuopion suurta talviurheilutapahtumaa (linkki Savon Sanomien videonpätkään). Luistelemaan minusta ei olisi ollutkaan. Yhden kerran olen hiihtänyt Puijon laturetken ja yhden kerran kuutamohiihdon. Nyt olisi aikaa, mutta ei ole terveyttä eikä voimia mennä ihmisjoukkoihin. Tänä vuonna ei sääkään suosinut.

Kävimme kuitenkin apteekkireissulla perjantaina pari tuntia ennen kuutamoluistelun (jota valaisivat jätkänkynttilät, koska itse kuu oli vain pieni sirppi) alkua katsomassa, ehtiikö kaikki valmiiksi. Ajoimme niin lähelle rantaa kuin pääsi. Siellä oli vielä täysi työn tohina käynnissä. Vedettiin johtoja, testattiin videoscreeniä ja oli joku urheilutarvikekauppiaskin jo asetellut myytäviä tuotteitaan esille.

Hyytävä viima pureutui äkkiä toppa- ja villavaatteiden lävitse. Varpaitakin alkoi palella, vaikka viivyimme paikalla vain hetken. Tänä talvena olen ensimmäisen kerran harmitellut, että tulin aikoinaan antaneeksi kirpputorille kelsiturkkini. Olihan se aika naftikokoinen, mutta tänä vuonna ei mikään kerrospukeutuminen tunnu riittävän. Sormet ja kamera kohmeessa otin nopeasti muutaman kuvan. Vain yksi luistelija näkyi viilettävän kaukaisuudesta kohti rantaa.

Lähirannassakin on ollut menneitä talvia huomattavasti hiljaisempaa. Oravat ovat kai pesissään, koska niitäkään ei ole näkynyt. Kävelin yhtenä päivänä pilkkihaalari päällä nostosillalle ja jäätä pitkin takaisin. Lapset ovat kyllä rakentaneet rantaan komean hyppyrin, mutta sekin oli käyttämätön, koska lumi on niin pehmeää. Jäällä ei ollut edes latua, vaan ainoastaan jälkiä muutamista epätoivoisista yrityksistä ajaa moottorikelkalla tai moottoripyörällä. Vettä näkyi olevan lumen alla joka kohdassa. Rypyliäiseksi jäätyneillä moottorikelkan jäljillä käveleminenkin oli haastavaa. Oli aurinkoista. Nyt tuiskuttaa ja tuulee vimmatusti. Nietostaa ja kovaa pakkasta taas luvassa. Joulukuiset jääruusut kukoistavat edelleen.