Loppiaisaattona

On ilmoja pidellyt. Pakkanen on käynyt kahdenkymmenen paremmalla puolella. Höttölunta on reilusti. On tullut oltua paljon sisällä. Viikonpäivät tahtovat mennä sekaisin. Aret ja pyhät. Tulevan viikonlopun jälkeen on mukava palata arkeen.

Tänään oli pakko lähteä liikkeelle. Yleensä kierrän kaupat ja varsinkin marketit kaukaa alennusmyyntien aikaan, mutta nyt oli ostoslistalla kaksi tärkeää asiaa. Löysin tarvitsemani heti. Ostin paitapuseron kymmenen vuotta vanhan jakkupuvun piristykseksi. Myyjä totesi, että jakun voisi viedä pienennettäväksi ompelijalle. Olen alkanut näköjään kutistua.

Päätin vielä kiertää torin ympärillä olevia kauppoja ostaakseni lämpötyynyn, jota joulupukki ei vihjailuistani huolimatta ollut hoksannut tuoda. Vasta kolmannessa kaupassa tärppäsi.

Kyytimiehen reissu venähti arviotamme pidemmäksi, joten taiteilin varovasti lumisia katukiviä pitkin Kauppahalliin kahville. Katselin ohikulkijoita ajankuluksi. Aika hiljaista oli monessa puodissa. Maustesopin kohdalle pysähtyi ostoksille rouva minkkiturkissaan. En usko erehtyväni, jos sanon hänen olleen venäläinen. Sitä kieltä kuulin joka puolella, kaduilla ja kaupoissa.

Etsin jo bussirahaa lompakostani, kun kännykkä soi ja sain tiedon, että kyyti olisi tulossa. Pääsisin helpommin kotiin. Vaikka on pakkasta, katujen ja suojateiden pinnat ovat liian liukkaita huonoselkäiselle. Autojen mukana kulkeutunut lumi oli liukastuttanut myös parkkihallin lattiapinnan. En osaa oikein iloita tästä lumen ja jään paljoudesta. Liukuesteet ovat kaupunkireissulla mahdottomat, koska en saa niitä pois enkä takaisin paikoilleen. Alan siis odottaa kevättä.