Hiljaa hyvä tulee

On tavallaan erikoista, että Puijon etelärinne on lumisempi ja kuuraisempi kuin tämä pohjoispuoli. Lunta ei ole itse asiassa 20-30 senttiä enempää, mutta ilman pitkään jatkunut korkea kosteus on sitonut jokaisen lumikiteen puihin, pensaisiin, seiniin, kaikkiin tarttumapintoihin.

Lapin maisemat ovat tänä talvena lähellä. Kaikkialla on valkoista, mutta ei häikäisevää, koska paksu pilviverho on jämähtänyt paikoilleen. On ollut melkein tuuletonta. Tänään alkoi sataa harvakseltaan lunta. Vain sen verran, että näkee ovatko naapurit olleet liikkeellä.

Jouluvalot palavat vielä korkeassa kuusessa Puijon majan vieressä. Golfkentän latu on pahasti kulunut. Kaipaisi jo uutta lunta. Hiihtostadionin maalialueelle oli vedetty kymmenen latua rinnakkain. Konttilassa latu kiertää hiukan uutta reittiä. Eli olen kokeillut taas hiihtämistä. Myönnän tässä itselleni Sisu-palkinnon, koska selän kireys on sitä luokkaa, ettei suksen liu´utus juuri onnistu. Nousuissa, ihan pienissäkin, sataprosenttinen pito on tärkeä. Kaatua ei saa. Monon nilkkatuki on parempi kuin kävelykenkien.

Kuusten oksat ovat painuneet sähkölinjojen päälle ja niitä on jouduttu karsimaan. Tienpenkoilla on ikävän näköisiä hakokasoja. Kesti hetken ennen kuin tajusin, miksi niitä oli ilmestynyt joka puolelle. Joulukuusten uloskantoviikkohan on jo mennyt.