28. marraskuuta 2009

Murretarina

Lastu haastoi kirjoittamaan murteella. Tämä sama haaste on kiertänyt aikaisemminkin blogeissa, hiukan eri muodossa. Alla olevat virkkeet tulee ujuttaa jonkin omamurteisen tarinan sisään.

Olen sellaisen kiertokoulun käynyt, että oma "äidinmurre" ei enää saata löytyä kaikkien kerroksien alta. (Sen huomaa siitäkin, että näyn tulkanneen samat virkkeet pari vuotta sitten hiukan eri tavalla.) Yritän nyt kuitenkin. Lukija voi tarinan tyngästä yrittää päätellä, miltä murrealueelta olen lähtöisin.
  • Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
  • Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, minkä maantiedon opettaja antoi?
  • Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
  • Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
  • Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
  • Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
  • Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?

Hanna pyrki oppikouluun kaks kertaa, kevväällä ja syksyllä. Ei siks ettei olis päässy het ensimmäisellä kerralla. Vanhemmat eivät oikein osanneet päättää, kumman kunnan kouluun tyttö pantas. Molempii oli suunnillee yhtä pitkä matka. Ja niinhä siinä ajan kanssa käviki, että tyttö tuli käyneeksi aikansa molempia. Ensin toisessa kaks luokkaa ja sitte toisessa seuraavat kaks. Anja on Hannan serkku ja siksi Hanna tykkää mieluummin käydä tätä koulua, vaikka koulumatka onkin aika hankala. Hanna ja Anja ovat nyt neljäsluokkalaisia ja kulukevat koulumatkat samassa linja-autossa. Se tulee halavemmaks kuin asuminen kirkolla jossakin kortteerissa.

Joulu oli tulossa ja linja-autoa oottaissa Hanna ja Anja harjottelivat viimestä kertaa illalla olevan pikkujoulun ohjelmaa. Bilsan opettaja, teinikunnan kuraattori, opetti tyttöjä laulamaan kaksiäänisesti. Laulaminen ei oikein lutviutunut ja lopulta opettaja onneks sano, että jätetään se laulu kuiteski pois. Tytöt jäivät kahestaan miettimään, keksisivätkö he jotakin muuta laulun tilalle. Enempi ku ohjelman suunnittelu heitä kyllä tuossa vaiheessa mietitytti, mitä laittaa illalla päälle.

- Mitä sinä laitat? Mulla on uus punane hame. Käytiin äijin kanssa kaupungissa ostamassa. Äijillä sattu olemaan sen verran ylimääräistä. Aika halapa se olikin.

- Senkö hammeen te ostitte, mikä me nähtiin viime viikolla hooetämmässä? Minä en saanu uutta. Siskon punane kolttu mahtuu kyllä mulle. Se on ihan hyvä. Minä en ole muuten vielä tehny sitä mantsan opettajan antamaa kirjotustehtävää. Oletko sinä?

- Joo. Tarviitko apua?

- No, en oikeestaa. Lähetää jo matkahuollon paariin, ettei myöhästytä linja-autosta. Minä voin autossa yrittää kirjottaa sen tehtävän, jos sinä mietit jotaki ohjelmaa sen laulun tilalle.

- No, kyllä se passaa, tehhää niinku sinä ehotit.

Vihreä linja-auto kiertää ossuuskaupan takaa matkahuollon eteen aikataulussa. Koululaiset ja muut kirkolla asioikseen käyneet nousevat sen kyytiin. Kuski jättää jotakin tavaraa matkahuoltoon.

- Mulle muuten tulee joskus huono olo autossa. Se o ihan hirveetä. Sillonki ku minä menin Helsinkii. Piti mennä linja-autolla, kun en kerenny junnaa. Junalla on paljo parempi matkustaa.

- Anna sitte sen mantsan kirjan olla. Linja-autossa ei toinna lukea ja on katottava koko ajan tietä. Parempi ku et ruppee kirjottamaan sitä tehtävää. Jutellaan vaan. Minä etin jonkin runon sen laulun tilalle. Tai arvotuksia. Ootko muute nähny minun isoveljen uutta matkapuhelinta? Se sai sen synttärilahjaks.

- No, en oo. Minkälaisen se sai? Nokianko? Meijän kaikki matkapuhelimet on nokioita. Matkapuhelin muuten hukkuu heleposti, mutta löytyykin. Soittaa vain siihe numeroon. Akku ei tietenkää saa olla tyhjä.

- No nyt minu pittää jäähä pois. Illalla tavataan. Soita sitte heti mulle, miten me mennään. Ja muista se mantsan tehtävä.

- Joo, joo. Hei sitte!

Rahastajaa ei tässä vuorossa ole. Hannan isä on sopinut kuskin kanssa päivätaksaksi sata markkaa. Hannalla on aina tasa-raha taskussaan. Kaikista koululaisista Hanna matkustaa kauimmaksi. Kotiin päästyään Hanna saa seleville, millä konstilla illanviettoon mennään. Niinpä hän soittaa Anjalle.

- Hei! Me päästään mummun kyyvillä. Se sano hakevasa meijät siinä varttia vaille kuus. Nyt mä meen kirjottaan sen tehtävän loppuun. Tulee vähä kiire. Hei sitte!
_____

Kuvan bussipysäkki ei liity mitenkään tähän tarinaan. Silloin niitä ei ollut. Linja-autosta pääsi pois silloin halusi. Ei ollut Hennes&Mauritziakaan... 60-luvulla.

8 kommenttia:

  1. Tätähän tässä odotinkin jo kärsimättömönä. Luontevasti sujahti tarinaan kaikki tarpeellinen. Pitkä oli matka kouluunkin.
    Murre on selkeää mutta en ole kovin usein kuullut..pohjoseen päin veikkaisin.

    VastaaPoista
  2. Sirokko,
    :) Semminkin kun piti vielä kävellä kahen kilometrin mehtätaival aamuin illoin.

    Jätän vielä paljastamatta murrealueen, jos vaikka joku toinenkin arvuuttelee.

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Naapurirapussa asustaa naisihminen, joka käyttää justiinsa tämmöistä murretta, mutta enpä ole koskaan kysäissyt, mistä päin hän on syntyisin. Keskustelua lukiessa rupesin "kuulemaan" vuorosanat hänen äänellään ja nuotillaan. Ei ole Rauman murretta, ei Savon eikä Karjalan murretta, eikä kyllä Hämeenkään. Mielenkiintoista kuulla, mitä se on. Adventtikynttilän syttyessä terveiset sateisesta Hämeestä. Laila

    VastaaPoista
  4. No joo. Savolaismurteen kiila ulottuu vielä Äänekoskelle ja Saarijärvelle ja Pylkönmäelle ja sinne tänne Keski-Suomen osiin. Aluehan ei ole heimorajainen. Puhuttu murre muuttuu selvästi itä-länsi -suunnassa, mutta yleisesti ottaen Keski-Suomessa puhutaan melko lailla kirjakielisesti. Aivan upeaa murretta olen kuullut Kalmarissa.

    VastaaPoista
  5. Laila,
    Melkein kaikki murteet tuossa mainitsitkin. Olen lähtöisin murteiden "murtoalueelta", jossa puheeseen on pesiytynyt sanoja ja sanontatapoja eri puolilta. Siis välimaastosta l. Keski-Suomesta.

    a-kh,
    Niin se menee. Mielenkiintoista murteissa on se, että joillakin kunnilla saattaa olla aivan selvä oma murteensa. Miten ne ovat säilyneet, on oma tarinansa.

    Tarkoitatko upealla murteella mainitsemaasi kirjakielisyyttä? Minusta sellainen murre on hyvä, josta saa tolkun ilman sanakirjaa.

    VastaaPoista
  6. Murre soi puhtaasti. Tulee tunne että hän ken on lapsena oppinut puhumaan tällä kielellä, oppii tämän perustaidon jälkeen monia muitakin kieliä.

    VastaaPoista
  7. Lastu,
    Keskisuomalaisen kielikorvaan vahvemmat murteet erottuvat vahvasti.Vallan hilpeyttä herättäen. Muistan miten opiskeluajan alussa varsinkin savo ja pohjalainen puheenparsi vei huomioni kokonaan pois asiasta, kun piti keskittyä pitämään naama peruslukemilla. Kyllä vieraisiin murteisiin sitten ajan kanssa tottui ja alkoi löytää sen asiankin sieltä alta, monen kääreen sisältä.

    VastaaPoista
  8. Kalmarissa kaksi melko iäkästä vanhaapoikaa puhui sellaista murretta, jota en ilmoisna ikänä ole kuullut. Asuivat siinä Tarmo Mannin syntymäkodin viereisellä tontilla ja olivat kovasti vierasarkoja.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!