Goldi ja Jilk?

Mitä ihmeen Goldia ja Aromatic Jilkiä? Onkohan niillä jotakin tekemistä sokerin kanssa? Leipomisen kuitenkin, koska vanhan Goldi-peltipurkin kannesta löytyy oheiset selkeät ohjeet.

Muistan kun isä kantoi kotiin sokerin sokeritoppana paksuun ruskeaan paperiin kiedottuna. Näin niitä toppia osuuskaupassakin eikä niitä kai olisi tarvinnut kokonaisina ostaa. Topasta sokerisaksilla lohkotut palat olivat epämääräisen muotoisia ja kokoisia. Tuota lohkomista muistan itsekin tehneeni. Sittemmin siirryttiin valmiiksi puristettuihin palasokereihin. Oli hitaammin liukenevan Sirkun ja pehmeämmän Pulmun ystävät.

Kahvipöydissä käytettiin siis sokerikkoa. Siitä miltei jokainen kahvin, miksei teenkin juoja, otti muutaman palan. Joku saattoi sekoittaa sokerin juomaansa, useammin kuitenkin muistan nähneeni miten se sokeripala asetettiin huulten tai hampaiden väliin, kuuma kermalla täytelöity kahvi kaadettiin tassille, josta se sitten ryystettiin suuhun. Oli siis se kermakkokin. Nykyään kermakko/sokerikko-setit näyttävät olevan kirpputori- ja antiikkikamaa. Minullakin on jokin ikivanha Arabian Kolmio-nekka. Aika harva tuntemani ystävä juo enää kahvinsa kerman ja sokerin kanssa. Toisaalta tilalle ovat tulleet erikoiskahvit. Erikoisia nimiä ja makuja. Minulle käy tavallinen suodatettu kahvi tai ihan pannujauhatuksesta hellalla keitetty sumppi, josta jää porot kupin pohjalle. Jälkimmäinen tosin tahtoo polttaa suun.

Tässä huushollissa sokerikossa on kidesokeria ja sekin saa olla ihan niin rauhassa, että joutuu ajan kanssa käytön puutteesta vanhetessaan biojätteisiin. Sinne menivät myös viimeiset kaapistamme löytyneet sokeripalat. Itse juon kahvini ja teeni, maustetutkin, rasvattoman maidon kanssa sokeritta, leikkilattena, sanon. Mieheni juo kahvinsa mustana ilman sokeria. Imelän etsimme muualta. Leivonnaisista, tummasta suklaasta, hunajasta, hedelmistä, makeista marjoista.