Jos otan käteeni romaanin ja alan lukea sitä, kyllästyessäni johonkin osioon vain pikaisesti silmäilen esimerkiksi jonkin dialoginpätkän, jonka en usko häivyttävän itse tarinan etenemistä. Äänikirjaa kuunnellessa tulee kerralla koko paketti. Olisin nopeana lukijana lukenut edellä mainitsemani Pirjo Rissasen Sun ystäväsi armaasi ilmeisesti paljon nopeammin mitä 12 kasetin kuunteleminen alusta loppuun (17 1/2 tuntia!) kesti. Tai olisin saattanut jättää keskenkin, kuten monen teoksen kohdalla on käynyt. Välillä väsyinkin ja mielestäni teosta olisi voinut tiivistää, mutta loppua kohti tämä kirja muuntui melkein dekkariksi, joita en yleensä lue.Lukija Marja Mäntylää on kiittäminen, että kirja kantoi yllättävilläkin käänteillään katkeraan, mukaonnelliseen loppuun saakka. Hän eläytyi dialogiosioissa sopivalla tasolla. Ylidramaattisuudesta en olisi pitänyt. Kasettikotelon takakansi lupasi runsaan ja monipolvisen romaanin kahden naisen ystävyydestä ja keskinäisestä valtataistelusta. Romantiikkaa en siitä tosin juuri löytänyt. Tai sitten käsitykseni romantiikasta on aivan erilainen kuin kirjan arvostelijoilla. Lapsuustraumat, alkoholin kirot, mielen sairaudet, luokkaerot, rahan valta ja sillä manipulointi, kulissiavioliitot, pienen paikkakunnan muka salatut lohturakkaussuhteet ja kipeät lähisuhteet mm. tulivat käsitellyiksi mielestäni melko onnistuneella tavalla.
Järvienkylä on jossakin Savossa, koska Puijo ja Tahkovuori mainittiin. Puijoa ei pidetty tutustumisen arvoisena kohteena eikä Tahkovuoren laskettelureissukaan onnistunut. Luontainen uteliaisuus heräsi heti, kun tekstissä mainittiin lähipaikkakuntia.
Niin, kirjoissa lähipaikkakunta tai tutuksi tunnistamamme ihminen tuo kirjan eri tavalla lähelle. Itse olen huono "kuuntelussa- kuutonen" tyyppi, eli näkömuistinen ja näköhavaintoisena parempi. Joten en ole koskaan kuunnellut kirjaa. En osaa paljoa siitä sanoa. Mutta toivottavasti löydät hyviä kirjoja luettuina!
VastaaPoistaUtukka,
VastaaPoistaWallerin Hiljaiset sillat on tuossa odottamassa. Se on luettu nauhalle jo ennen kuin siitä tehtiin elokuva, jonka olen nähnyt. Saattaa olla aivan erilainen kuuntelukokemus, koska mieli on jo kerran "kuvitettu". Hyvää viikonloppua!
Äänikirjat, hyvä keksintö. Kuuntelen joskus. Lukijalla suuri merkitys.
VastaaPoistaToinen pojistani ei lue kirjoja, ammattikirjoja lukuunottamatta. Annoin lahjaksi äänikirjan, hän vähän innostui ja on lainannut niitä kirjastosta lisää, kuuntelee autolla ajaessaan, kätevää.
Maijamuru,
VastaaPoistaItse olen nyt toipilaana vasta kuunnellut. Äänikirja on eri asia kuin kuunnelma. Niitähän lapsena tuli kuunneltua radiosta. Sai, jos samalla hieroi äidin hartioita.