Lapsuudesta tuttu sananparsi ´Syö särkeä, se kasvattaa järkeä´ ajankohtaistui, kun pohjoisranta tarjosi mato-onkijoille eniten särkiä. Vain yhden ahvenen. Olimme jo aikeissa avata netin hyvän ohjeen toivossa, mutta vanha koulukirjani Alli Oksasen ja Lilli Harmion Maija keittää koulussa (Gummerus 1959) pelasti tilanteen. Ohessa ohje, jota modernisoimme sen verran, että jauhoimme peratut onkikalat käsinveivattavalla lihamyllyllä pariin kertaan. Kannattaa jauhaa kalat kolmannenkin kerran, jos aikoo kokeilla reseptiä.Jokainen halukas sai vuorollaan kokeilla voimiaan lihamyllyn pyörittämisessä. Olipa mielenkiintoista puuhaa. Matomainen kalamassa ei tuoksunut parhaimmalta, mutta kullanruskeiksi paistetut pyörykät tekivät kauppansa. Saimme rohkaisua jatkaa samalla linjalla, siis ilmaisen liikeidean: "Onkikaa lisää kaloja, valmistakaa pyöryköitä ja alkakaa myydä niitä. Ilmaista ruokaa itsellekin!" Hyvin päätelty.
Kalapyörykät
1/2 l tähteeksi jäänyttä kalaa
5-6 perunaa
1 muna
2-3 rkl korppujauhoja
suolaa
hiukan hienonnettua valkopippuria
Paistamiseen: voita t. rasvaa
Ruskea kastike, ks. sivu 16 (emme tehneet)
Tähteeksi jääneestä kalasta poistetaan ruodot ja nahka. Kala hienonnetaan puulaudalla veitsellä. Kuoritut perunat hienonnetaan haarukalla. Hienonnettu kala, peruna, korppujauhot ja hiukan vatkattu muna sekoitetaan kulhossa puukauhalla. Seos maustetaan.
Puhtain jauhotetuin käsin muodostetaan seoksesta pieniä pyöryköitä. Ne paistetaan kuumassa pannussa ruskistetussa voissa t. rasvassa kauniin kullanruskeiksi. Tarjotaan sinänsä tai perunain ja ruskean kastikkeen kera. (Emt. s. 84)
Söimme ne sinänsä. Hyvin tekivät kauppansa. Antiikkisen ruuanlaiton lomassa mm. järjestimme taidenäyttelyn olohuoneeseen, pelasimme Othelloa, Heitä sikaa-peliä. Eläinpyramidin hahmot saivat tällä kertaa olla oppilaina parissa luokassa. Keräsimme myös kasveja muovikassin pohjalle, asettelimme ne kuivumaan sanomalehtien väliin puupuristinten puristukseen. Valitettavasti kaikki kasvit eivät ehtineet kuivua. Sentään yksi lauha (en muista mikä), pikkuinen valkoapila ja pari muuta kukkaa malliksi. Toisaalla otettiin haavilla kiinni hyönteisiä ja tutkittiin niitä suurennuslasilla. Aika kiirettä on pitänyt. Jäi kuvatkin ottamatta.
Eilen alkoi jo tuntua liian karkkipäiväiseltä, kun aamulla oli saatu muumikarkkirasiat ja jälkiruuaksi jotakin makupalaa. Oli mielenkiintoista seurata missä tahdissa itse kunkin karkkirasia tyhjeni.
Pikkuvieraat veivät näköjään helteen matkassaan. Mehumaija on tänään ollut aamuvuorossa, koska mansikoille pitää saada tilaa pakastimeen.
Njam! Olenkin ajatellut kalapullia jo jonkin aikaa. Tuo reseptisi sopii kaikenlaiseen kalaan, mutta juuri mainio niin usein hyljeksittyyn särkeen. Nykyajan ihmisillä ei käsinveivattavaa liene, mutta monitoimikoneissa lienee jokin "mussutuslaite", jolla kala pienistetään.
VastaaPoistaMinun kalaruokiini lentää jostakin aia tilliä.
Huomasin muuten eräässä kaupassa täällä Usassa, että Mehu-Maija oli muuttumut Mehu-LIISAKSI! Oliko sinulla sormet siinä pelissä?
Ihan ensiksi tuli mieleeni otsikostasi , suolasärkeä ruisleivän päällä . Jos sitä saisi kerrankaan , niin jopas .
VastaaPoistaEnnen tein minäkin kalapullia . Mieheni kalasti siloin ja särkeä tuli paljon . Nyt ei kalasta , kyllästynyt kai . Harmi .
Utukka,
VastaaPoistaKyllä, tilliä minäkin laitan melkein aina. On kuivattuna ellei satu olemaan tuoretta. Nämä tehtiin tarkoituksella ilman, koska halusimme kokeilla melkein pula-ajan ohjeen.
Meillä on molemmat, Mehu-Maija ja Mehu-Liisa. Maija oli ensin, joten mehumaijasta on kai tullut yleisnimi ko. välineelle. :)
Kyllimarjaana,
Täytyypä tutkia, onko tuossa samassa oppikirjassa suolasärjen ohje myös. Minä jotenkin vierastan "raakaa" kalaa ja lihaa. On muistoja aitan lihatiinussa mönkineistä madoista. :(
Toinen erinomainen käyttö särkikalalle on savustaa ne, ruotia ja suolata kypsinä ja sekoittaa voin ja oljyn kanssa levitteeksi. Maustaminen oman maun mukaan. Laittaisin sipulia ja tilliä ainakin. Ei särki ole minun mielestäni mikään roskakala.
Olisiko sinulla naapuria tai tuttavaa, joka antaisi särkiä? Niitä ei kai voi ostaa mistään.
Oi, tuo ohje pitää muistaa. Äidillä oli tapana tehdä särjestä herkkuja, ihan oikeasti ne olivat herkkuja. Kerran saatiin niin iso hauki, että se olisi varmaan maistunut puulle. Äidillä oli lihamylly (on muuten vieläkin mökillä), jolla hän jauhoi hauen ja paistoi kalapihvejä. NAM!
VastaaPoistaVedetään nuottaa, saadaan kalaa. Kissalle kiiskejä, koiralle kuoreita. Suuret kalat suolaan, pienet kalat, pienet kalat pataan. Ingmanin laulukirjasta.
VastaaPoistaEihän muuta tarvita kuin karkeaa suolaa kerroksittain pikkukalojen kanssa, paino päälle, ja annetaan suolaantua pari viikkoa. Suola kypsyttää kalan, kuten lohenkin, josta tulee LOXia.
Ohuita lihasuikaleita, soijasoosissa marinoituja, voi kuivata vihanneskuivurissa, siitä tulee "jerky'ä", siis kuivalihaa. Varmaan kalaa voi kuivattaa samalla tavalla ensin sen suolattuaan. Kohta on lampeni korjattu, sitten sinne kalaa, katiska! ja huuto kuuluu Suomeen asti, kun Utukka mesoo kalaparvessa.
Vallaton mummeli,
VastaaPoistaMinustakin särki maistui haukea paremmalle. Pienet hauet sai kyllä voissa ja kermassa maistuviksi.
Utukka,
Kiitos ohjeesta. Suolakala on monen herkkua. Lohta olen joskus suolannut, ostanut suolasilakoita silakkalaatikkoa varten. Muuten joudun välttämään suolaa verenpaineen takia. Suositus.
Oma lampi! Sehän on kuin pankki. :)
En minäkään saisi kovin suolaa syödä . . . jauts!
VastaaPoista