Lapsenlapset ovat saaneet jostakin sellaisen käsityksen, että tunnen paljon kasveja, kukkia, puita, heiniä. Oppikouluaikana piti kerätä ne vaaditut 120 kasvia ja opetella myös. Jotakin on jäänyt mieleen. Ainakin se, että kasvien kerääminen jäi aina tärkeämpien asioiden vuoksi viime tippaan. Olisi pitänyt ymmärtää ryhtyä työhön jo alkukesästä.Tärkeämpää oli kuitenkin laittaa kasvimaata, kitkeä porkkana-, nauris-, punajuuri- ja lanttupenkkejä. Sipulipenkkien kitkeminen ja saviheinän ja pillesten nyhtäminen perunamaalta oli helpointa. Sitten heinätyöt ja koko ajan siinä sivussa muut pientilan askareet, kuten lehtikerppujen teko lampaille. Ei sitä silloin maalaistyttö osannut kukkia luonnonihmeinä arvostaakaan. Ne vain olivat ja niin kuuluikin olla. Kasvien kerääminen laskettiin kai ajanvietteeksi, koska se piti hoitaa vapaa-ajalla.
Tänä kesänä on tullut tarkastelluksi lähintä puistoa aiempaa tarkemmin. Aina tuntuu löytyvän uutta. Viikko sitten löysin elämäni ensimmäisen isohirvenjuuren. Illakoita näkyy olevan runsaasti. Aiemmin kesällä ihmettelin keltakukkaista kellukkaa.
Liisan nettikasvio näkyy jo olevan olemassa. Oman kouluaikaisen kasvioni heitin pari vuotta sitten mökillä roskiin, koska kasvien osat varisivat palasina pitkin lattioita. Olen nyt huvikseni laitellut joitakin kasveja painon alle elvyttääkseni kasvituntemustani ja malliksi miten niitä käsiteltiin. Löytyvätkö ne aikanaan parerille liimattuina nimilappuineen? En mene sanomaan, mutta onpa jotakin käsillä näpräämistä, kun on odotettavissa vielä vähemmän kävelemistä.
Maatiainen ei ole sitten mikään lintu. Kai?
Mitä ovat pillekset? En muista kouluaikoina enkä myöhemminkään törmänneeni sen nimisiin kasveihin.
VastaaPoistaLaila
Laila,
VastaaPoistaEsim. kirjopillike (Galeopsis speciosa), peltopillike. Me sanoimme niitä pilleksiksi. Hassu sana muuten. Enteili jo nykyisiä fudis, lentis, jalis, koris l- s-loppuisia sanoja. Hyvää viikonloppua!
Kappas vuah, hengenheimolainen sinä! Minultakin kasvien keruu jäi syksypuolelle, kun mikään ei enää juuri kykkinyt.
VastaaPoistaMutta erinomainen kasvintuntemusta kehittävä korttipeli oli "Kasvisto-peli". Piti kerätä käteen neljä samaan heimoon kuuluvaa kasvia. Ensin pelattiin suomalaisilla nimillä, sitten latinalaisilla. Nyt vanhemmiten on kiva, kun tunnistaa edes heimon ja suvun, vaikkei yksilöä tuntisikaan (varsinkin täällä "vieraalla maalla kaukana", jossa kumpu on kivinen. Kiva, että keräilet uudelleen. Saattaa jopa tulla mielenkiintoiseksi lastenlapsille joskus, kun kaikki pillekset on myrkytetty pois.
Utukka,
VastaaPoistaSiis sinullakin sama juttu. Piti ottaa mm. kaverva, ruis, ohra, perunan mukulastakin leikkasin leikkeeen kuivattavaksi. :) Ei siis kovin innostavaa puuhaa ollut.
Nyt jälkeenpäin osaan vasta arvostaa ko. asiaa. Niin muuttuu maailma ja me sen mukana - johonkin suuntaan.
Minä en ole nähnyt enkä edes kuullut, että sellainen korttipeli olisi ollut olemassa. Vai teittekö sen itse? Maillä taisi olla vain Musta Pekka-kortit, joiden peliohjeista opin lukemaan.
Joskus ostin Ilkalta aika hyväkuntoisen kasvion ja kasviprässinkin, mutta ovat jo ajan lyhyessä saatossa kadonneet kalustoluettelostani.
VastaaPoistaKyllä noista kasvinkeruuajoista on se hyöty ollut, että joitain kasveja vieläkin muistaa sekä suomen- että latinankielisiltä nimiltä. Huvittelen kesäisin mökillä luettelemalla ääneen kylätien ojan pientareen kasveja postilaatikolle kävellessäni.
VastaaPoistaMyös valokuvaaminen on laajentanut kasvien tuntemusta... :)
Heips Liisa ja Pantteri! Sellainen korttipeli OLI OLEMASSA. Pelailimme sitä joskus 40-luvulla. Minäkin katselen tienvarren kasveja postilaatikolla mennessäni. Tällä hetkellä runsaasti sikuria.
VastaaPoista