Ihmisen osallisuus ja osattomuus kaikesta ympäröivästä korostuu sairaaloiden muovilla suojattujen vuodevaatteiden sisällä maaten riippuvaisena valkoisesta kantikkaasta johdon päässä (onneksi) roikkuvasta soittonapista. Ikkunat auki helteessä öisinkin antavat aisteille pienenpienen tuulahduksen säästä. Lääketokkurassa, korvatulpat korvissa ja silmätkin puolikuntoisina suunnat sekoavat. Kroppa viestittää, että koko peti on vinossa. Kuin unennäköä kuplassa. Kiistelyä relaksanttien käytöstä, lääkekippojen sisällöstä. Sormi piirtää hiestä märkään lakanaan ikävää ikävää, kipeää kaipuuta, varovaista toivoa, josko pitkällä juoksulla (tuota en ole ennen kirjoittanut).Kotona pihlajat punehtuneet, teeruusu kukkinut, äitienpäiväruusu mennävuotinen ja edellinen kukassa, puolivillivadelmat kypsyneet kirpeiksi mausteiksi viilin päälle, kaipaan piimävelliä, raikkaita tuttuja makuja, janottaa. Pienin askelin, aikani entistäkin pienemmin opettelen uudesti kävelemään. Kunhan ottavat tikit, kunhan alkaa neljäs leikkauksen jälkeinen viikko, sitku, sitku. Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Päivittämisiin. Kone kiinni. Enempää en jaksa. Mutta vielä on hiukan virtaa jäljellä. Status nyt (viikko selkäleikkauksen jälkeen). Kiitos tsemppauksesta!
Pienin askelin, päivä kerrallaan, paranemisia!
VastaaPoistaparanemisia. Kunhan aikaa kuluu, niin kyl se siitä varmasti. Kun vaan muistat tehdä kaikki jumppaohjeet.
VastaaPoistaNiin, hetki kerrallaan, ajatuksissa enemmän...
VastaaPoistaPikaista toipumista entistä selkäehommaksi, voimia ja valoa!
Pikaisia paranemisia sinne. Todella kauniisti kirjoitettu blogipostaus. :)
VastaaPoistaTiedän jotain neljän selkäleikkauksen läpikäyneenä miltä sinusta nyt tuntuu. Jospa se tärkein, kipu pois ja uusi elämä, sieltä nyt pilkistää. Kurjinta odotuksen jälkeen olisi todeta, että turhaa, aivan turhaa, kuten eräässä laulussa toisesta tilanteesta lauletaan.
VastaaPoistaMuistamme esirukouksin Maija-Liisan kanssa.
Pentti
Viikko mennyt- otat jo askelta, hyvä merkki. Sairaalat eivät liene kenenkään lempipaikkoja, mutta mites ilman niitä ? . . .
VastaaPoistaKohta maistelet talkkunavelliä. Kesä ON. Millainen kellekin. Toivon pikaista paranemista, ja sinun hengenvoimillasi se tapahtuu.
Olemme hengessä mukana kaikki blogiystäväsi:)
Jokainen kipeäkin askel on askel eteen päin ja tämä hetki, kaikkineen, on elämän lahjaa. Toipuminen ei ehkä käy kiitäen, vaan jokaista uutta aamua myöten hissukseen. Muistan sinua.
VastaaPoistaParanemista Sinulle! On hyvä merkki, että jaksat jo kirjoittaa. t.Laila
VastaaPoistavielä virtaa
VastaaPoistaKiitos jokaiselle kommentoijalle tasapuolisesti. Käyn vilkaisemassa spostit aina silloin tällöin, mutta kirjoittamiseen olen vielä toisaikainen.
VastaaPoistaLeikkaus oli piiitkän prosessin tulos ja piiiitkä prosessi on tästä toipuminenkin. Vaatii siis ns. pitkää pinnaa, joka on päässyt kipuvuosien aikana lyhentymään.
Taas muuten menee tukkilautta tuosta...
se on hyvä, että savon sellulla on hommia
VastaaPoistaParanemisia toivottelen!
VastaaPoista