Kevätseurantaa vappumarssilla

Sää on eilistäkin parempi. Kauppareissun ohessa kävelimme katsomaan Pölhön laavua. (Miksi paikannimet ovat täällä usein pöljiä?) Ainakin kaksi perhettä oli siellä jo grillaamassa lauantairetkieväitään. Omassa pihassa tulppaanit ovat kasvaneet vuorokaudessa pituutta 10 senttiä.

Eilen naapurin lapsiperhe palasi torireissultaan samaan aikaan kuin me omalta vappumarssiltamme. Kertoivat torin olleen tupaten täynnä. Olipa ollut urakka käydä ostamassa lapsille luvatut folioilmapallot, kertoivat.

Radiosta pystyi kiitettävästi seuraamaan valtakunnan vappuhulinaa, jos halusi. Mieleeni jäi ainakin tällaisen nettikyselyn tulos. ”Onko vappuna hauskaa?” 54% vastaa: ”Ei.” Ajatelkaa, miten on tarjolla vaikka mitä ja sekään ei riitä. Sitten missä se hieno vappulounas yleisimmin syödään? Yli 60% kertoo syövänsä sen kotonaan. Niin mekin teimme metsämarssimme jälkeen. Uunilohta, riisiä, perunasalaattia, jälkiruuaksi kuppi kahvia ja sydänmunkki. Sokerinen sentään.

Loputkin pihasinivuokot olivat auenneet ja krookukset skilloista ja kevätkaihonkukasta puhumattakaan. Raparperi puskee valoon ja narsissit ovat nupulla. Mutta metsään silti teki mieli eteläpihan paahteesta. Ajoimme Puijon monttuun ja nousimme, minä hengästyen, portaat ylös. Lumetettu rinne lorotteli sulavettä solkenaan ja pahoin pelkäsimme, että pururadan kautta ei vielä pääsisi turvalliseti alas. Niin kävikin. Tampatut latupohjat ovat vielä jäässä. Tuli tutustuttua luontopolun kaupunginpuoleiseen pätkään, joka vie tornilta merkkikivelle melko jyrkkää alamäkeä. Se oli onneksi miltei kokonaan sula. Vain kaksi muuta kulkijaa, mutta liikenteen ääntä enemmän kuin pohjoisrinteellä.

Linnunlaulua kuului enemmän alhaalla lämpimissä paikoissa, siis aukoissa. Näimme muutaman sinivuokon, paljon leskenlehtiä. Paluumatkalla auton ikkunasta bongasimme fasaanin. Sen kuvaaminen olikin sitten hankalampi juttu. Nousin autosta ja aloitin varovaisen lähestymisen lepikossa ja kannokossa (vastavaloon). Näppäilin kuvia vähän väliä. Yhdessä näkyy pääpuoli, toisessa pyrstö. Lopulta lintu sai häiritsijästä, siis minusta, tarpeekseen ja lehahti peltoaukean toiseen reunaan. Uusi yritys varovasti autossa istuen. Olisihan aika hieno otos saada fasaani ja Puijon torni samaan kuvaan. Jos vaikka tekisi kollaasin, jossa näkyisi koko komea lintu.

Vuosi sitten tänä lauantaina oli Tornien taisto. Tänä vuonna kevään odotetuin leikkimielinen lintutornitapahtuma on viikkoa myöhemmin.