2. toukokuuta 2009

Kevätseurantaa vappumarssilla

Sää on eilistäkin parempi. Kauppareissun ohessa kävelimme katsomaan Pölhön laavua. (Miksi paikannimet ovat täällä usein pöljiä?) Ainakin kaksi perhettä oli siellä jo grillaamassa lauantairetkieväitään. Omassa pihassa tulppaanit ovat kasvaneet vuorokaudessa pituutta 10 senttiä.

Eilen naapurin lapsiperhe palasi torireissultaan samaan aikaan kuin me omalta vappumarssiltamme. Kertoivat torin olleen tupaten täynnä. Olipa ollut urakka käydä ostamassa lapsille luvatut folioilmapallot, kertoivat.

Radiosta pystyi kiitettävästi seuraamaan valtakunnan vappuhulinaa, jos halusi. Mieleeni jäi ainakin tällaisen nettikyselyn tulos. ”Onko vappuna hauskaa?” 54% vastaa: ”Ei.” Ajatelkaa, miten on tarjolla vaikka mitä ja sekään ei riitä. Sitten missä se hieno vappulounas yleisimmin syödään? Yli 60% kertoo syövänsä sen kotonaan. Niin mekin teimme metsämarssimme jälkeen. Uunilohta, riisiä, perunasalaattia, jälkiruuaksi kuppi kahvia ja sydänmunkki. Sokerinen sentään.

Loputkin pihasinivuokot olivat auenneet ja krookukset skilloista ja kevätkaihonkukasta puhumattakaan. Raparperi puskee valoon ja narsissit ovat nupulla. Mutta metsään silti teki mieli eteläpihan paahteesta. Ajoimme Puijon monttuun ja nousimme, minä hengästyen, portaat ylös. Lumetettu rinne lorotteli sulavettä solkenaan ja pahoin pelkäsimme, että pururadan kautta ei vielä pääsisi turvalliseti alas. Niin kävikin. Tampatut latupohjat ovat vielä jäässä. Tuli tutustuttua luontopolun kaupunginpuoleiseen pätkään, joka vie tornilta merkkikivelle melko jyrkkää alamäkeä. Se oli onneksi miltei kokonaan sula. Vain kaksi muuta kulkijaa, mutta liikenteen ääntä enemmän kuin pohjoisrinteellä.

Linnunlaulua kuului enemmän alhaalla lämpimissä paikoissa, siis aukoissa. Näimme muutaman sinivuokon, paljon leskenlehtiä. Paluumatkalla auton ikkunasta bongasimme fasaanin. Sen kuvaaminen olikin sitten hankalampi juttu. Nousin autosta ja aloitin varovaisen lähestymisen lepikossa ja kannokossa (vastavaloon). Näppäilin kuvia vähän väliä. Yhdessä näkyy pääpuoli, toisessa pyrstö. Lopulta lintu sai häiritsijästä, siis minusta, tarpeekseen ja lehahti peltoaukean toiseen reunaan. Uusi yritys varovasti autossa istuen. Olisihan aika hieno otos saada fasaani ja Puijon torni samaan kuvaan. Jos vaikka tekisi kollaasin, jossa näkyisi koko komea lintu.

Vuosi sitten tänä lauantaina oli Tornien taisto. Tänä vuonna kevään odotetuin leikkimielinen lintutornitapahtuma on viikkoa myöhemmin.

5 kommenttia:

  1. Miten suurta iloa postauksesi tuottaakaan! Me kävimme Pölhön saaressa – pyörillä – viime lauantaina ja mietimme kovasti, mistä päin Kuopiota vuoden perästä hankkisimme eläkekodin.

    En lakkaa ihailemasta Kallavettä.

    VastaaPoista
  2. Lastu,
    Tämä kaupunki on virunut pitkäksi nauhaksi veden äärelle. Tuulille alttiit uudet tornitalot sillä suunnalla on myyty käsittääkseni loppuun, mutta omakotitaloja on tarjolla vaikka kuinka paljon. Uuden kodin hankinta on aina so askel.

    Toivottavasti löydätte sopivan ja kodikkaan.

    Kallavesi on kaunis!

    VastaaPoista
  3. Pöljästäkin voisi löytyä sopiva paikka. Hyvä, etten ole näkemässä Kuopion rakentamista, vaikka ahistaa se paikkojen muuttuminen täälläkin. Itse asiassa Kuopio on kaupunkina ihmiselle melko sopivan kokoinen.

    VastaaPoista
  4. Fasaaneja inhoan yli kaiken. Minussa on sellainen vika.

    VastaaPoista
  5. AKH,
    Pöljät Pöljälle.:) Paikkakuntien nimihistoria on mielenkiintoista.

    Kovasti tulokkaat lehdissä kehuvat tätä kaupunkia kauneutensa ja sopivan kokonsa vuoksi. Minulla oli mielestäni maailman kaunein työmatka syysruskassa S-järvelle. Tuiskussa ja sumussa taas ei.

    Jotkut syövätkin fasaanipaistia. Ilmeiseti se jää sinulta myös syömättä. En kyllä minäkään ole maistanut.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!