Tornien taisto

Ettei elämäni menisi pelkästään ikkunasta ulos katselemiseksi ja toisten elämän seuraamiseksi, päätimme hyisen aamuherätyksen (se aamu-uinti) ja aamupalan jälkeen pakata eväät, kumisaappaat ja kamerat reppuun ja suunnata Korkeakosken kuohuja tutkimaan. Edellistä käynnistä on jo monta vuotta.

Autoradio ei mainostanut kohdettamme, mutta toisaalta piti meidät ajan tasalla mielenkiintoisesta Tornien taistosta l. tänäisestä lintubongareiden kisasta. Jossakin moottoritiellä kävi selväksi, ettemme ole todellakaan sen alan ammattilaisia eikä edes kunnon harrastajiakaan, koska kiikarikin jäi kotiin. Lintukuvaus on minulle vierasta. Yksi töyhtöhyyppä kyllä osui vahingossa erääseen kuvaan. Omin silmin näimme lokkeja, kuovin, telkkiä, variksen, joutsenia etäältä, västäräkin ja tunnistamattomiksi jääneitä pikkulintuja. Mutta ruovikossa helisi ja soi. Kevätkuhinaa.

Korkeakoski kohisi ja kuohui. Rotkossa oli vielä portaillakin jäätä ja lunta. Retkeläisiä oli paljon. Valokuvien ottaminen oli melkein yhtä hankalaa kuin niiden jyrkkien portaiden kiipeäminen. Etsimme rauhallisemman paikan taukoa varten. Matkan varrella olevalla kosteikolla oli laavu siedettävän kävelymatkan päässä. Sinne kävellessä piisami yllätti meidät. Päivän paras bongaus. Kärppäkin muuten loikki tien poikki. Tuo piisami näyttäytyi meille kahdesti, mutta jollei kamera ole laukaisuvalmiina, kuvien onnistuminen on kyllä niin ja näin.

Kaislikossa, vai ruovikkoako se on, lenteli sitruunaperhosia. Näin myös kesän ensimmäisen itikan. Leskenlehtiä oli runsaasti, tuomi nuppuasteella lämpimässä paikassa. Valkovuokko esiintymiä ei sillä suunnalla toisten retkeläisten kertoman mukaan ole. Metsätähti oli jo noussut kohta kymmensenttiseksi. Ja hiirenkorvia, hiirenkorvia... ja toistaiseksi niin lämmintä että.