Ihan pihalla

Maijamuru lähetti minulle ihanan kiiltokuvan. Kiitos! Heti ensi silmäyksellä se toi mieleen wanhan ajan muistovihkot. Lapsena saimme joskus kiiltokuvia, yleensä kukka-aiheisia. Niitä sitten liimattiin muistovihkon tai peräti kovakantisen muistokirjan sivuille ja kirjoitutettiin ystävillä muistovärssyjä. Täällä on monta minunkin muistamaani lorunpätkää. Olisi mukava, jos edes yksi vihkonen olisi säilynyt. Eipä ole.

Ole hyvä ja ota tunnustus matkaasi. Ellet ole blogiystäväni, tuskin luet tätä postausta. Google jääköön paitsi, vaikka onkin ollut ahkerin lukijani hakusanoilla ´liisa´ja´liisan jutut´ .

****

Olen jo pitkään aikonut muuttaa blogini nimen. Nyt tein sen. Aikoinaan ex tempore-pystytetty sivustoni sai ex tempore-nimen. Olin ihan pihalla koko blogimaailmasta. En ymmärtänyt, miten tärkeää olisi ollut edes hetki harkita blogin nimeä. Nyt olen tunnustellut mielessäni erilaisia nimiä ja päätynyt tähän. Olen nyt ainakin jonkin aikaa ihan pihalla.

Olen ihan pihalla mm. tietokoneiden kanssa. Hain nimittäin kannettavan koneeni tänään kotiin. Asiantuntija selitti minulle, että kiinni leikannut kovalevy (auton moottoritkin tekevät niin) on taas vaihdettu (meni takuuseen) ja pitää nyt ensimmäiseksi tehdä se ja se asia. Kuuntelin sujuvasti ja suoralta kädeltä myönsin olevani taitamaton tällä saralla. Kun tulin kotiin ja avasin koneen, osasin vain saada selville, etten pääse edes verkkoon, koska langaton yhteytemme on suojattu eikä minulla ole harmainta aavistusta, mikä wyziwig-rimpsu siihen pitäisi kirjoittaa... Onneksi mies pääsee kotiin viikonlopuksi. Kyllä ne salasanat jostakin löytyvät. Ja se vempele jolla kuvat siirretään koneelle on myös kadoksissa.

Omasta mielestäni olen pihalla suuren osan ajasta jutuissanikin, vaikka joudunkin olemaan paljon sisällä. Niin pihalla en sentään ole, etten osaisi käyttää jollakin tapaa mieheni konetta siihen saakka kun omani saadaan kuntoon.