Lumi hupenee silmissä, laattoina tummassa virrassa liikkuu jää, väliin paikoilleen pysähtyen, mutta silti siristen ja soiden. Ilmassa syöksyilevät innosta riekkuvat lokit. Laituri on vielä jäihin kahlittu, koska vesi oli syksyllä niin matalalla. Olisiko jäätynyt pohjaa myöten tuo ranta? Kävin tarkistamassa. Kun on se muutaman vuoden perinne heittää talviturkki heti jäiden lähdettyä. Tänään ei vielä tarvinnut uskaltaa. Hyvä niin. Perinteitä voi myös muuttaa.Harakanpesän luona on surullisen hiljaista. Ei kai orava ole voinut olla asialla? Kävi muuten äsken hakemassa kävyn tuosta ruusupensaan alta. Vai olivatko konevoimalla toimeenpannut puunpilkkomistalkoot ja rantajäätiköllä poltettu koivujen oksista kasattu kokko pariskunnalle liikaa? Joka tapauksessa vielä pari viikkoa sitten pesänrakennuspuuhissa ollutta pariskuntaa ei ole enää näkynyt. Pikkulintuja kuulee kyllä. Esim.
drie drie drie drie,
tsii tsii tsii tsii
didur didur didur didur
iidrudu iidrudu iidrudu iidrudu
sisisisisisisisi
drudrudrudrudrudru
gigigigigigigigi
drii drii drii drii drii jne.
Harmaan aamun iloksi passiflora avasi yllättäin ensimmäisen keltaisen kukkansa. Kaunis on. Uusia nuppujakin. Koko talven olen pelännyt minulle uuden huonekasvin selviytymistä. Nyt on sitten palkka saatu. Ensimmäinen kukka! Teeruusun nuppu paisuu, odotuttaa vielä. Pihassa taas kukkivat jo valkovuokotkin. Olisi aika rapsuttaa maata, lisätä multaa. Saavat puutarhahommat nyt odottaa, koska mies sai kyynärpäähänsä pahan tulehduksen. Samaan aikaan alkoivat kaupungin lääkärien ja sairaanhoitajien lomautukset. Se on aiheuttanut tuntikausien jonotuksia yhteispäivystyksessä ja valitettavasti hänen kohdallaan oikean hoidon viivästymisen. Sunnuntaina aloitettu hoito sujui vasta tänään luonnikkaasti.
Niin toukokuu kuin onkin, sää vaihtelee huhtikuun malliin. Pilvistä, poutaa, pieniä sadekuuroja, kylmää tuulta. Vesille on monen mieli. Seurasin eilen ensimmäisen moottoriveneen matkaa paksussa jääsohjossa. Hidasta menoa se oli. Eteenpäin kumminkin. Mökkisaarelle oli varmaankin matka. Kunpa lapset pysyisivät rantajäiltä poissa.
Jännittyneenä seuraammme täällä "etelässä" Kallaveden jäätilannetta, sillä tarkoitus on viettää ensi viikko saaressa, aloitella mökin maalaamista. Metsän istutuskin on ohjelmassa...
VastaaPoistaLomautukset ovat ikäviä. Lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat... Lapsuudenkaupunki vetää luokseen silti, liekö yltiöpäistä nostalgiaa vai lähtemätöntä rakkautta maisemiin ja murteeseen, jotka eivät hiipuneet pois (vaikka muutin sieltä vuonna 1965).
Kaikki kevään vivahteet ihmisen mielessä, sen ainoan alkuperäisen todellisen suomalaisen kuvaamat, elämät, ikuistamat ovat täällä nyt!
VastaaPoistaLiisa, tiedät, me osaamme elää sitä nyt, nautimme . . .
Lastu,
VastaaPoistaVirallista jäidenlähtöä ei ole vielä ilmoitettu. Sehän tarkoittaa Ollinselän vapautumista. Tässä kohden jäät jo liikkuvat eri kokoisina lauttoina. Välillä näyttää aivan sulalta, välillä virta tuo näkyvän rannan täyteen jäitä.
Iän myötä "alkuminä" alkaa paljastua kotiseutukaipuineen. Olkoon sitten yltiöpäisyyttä tai mitä tahansa. Oma murre on avain varhaisimpiin muistumiin. Samoja asioita mietin minäkin.
Utukka,
Kiirevuosina kevään edistymisen seuraaminen hukkui työ- ym.asioiden joukkoon. Nyt kun on aikaa, näkee ja kuulee enemmän. Pysähtyy ja jos polvet suostuvat, kyykistyy pikkuruisen kevätkaihonkukan nähdessään.
Kevät on ihanaa aikaa.
VastaaPoistaSaat minulta kiiltokuvan, käy katsomassa blogissani.
Maijamuru,
VastaaPoistaOlipa kaunis kiiltokuva! Kiitos! Tuli mieleen lapsuuden muistovärssykirjat.