Olen minä hiukan pettynyt, ettei tuosta edellispostauksen rentoutuskellunnasta sitten tullutkaan mitään. Heti kun avasin kännykkäni eilen, se pärähti soimaan ja Estetica se siellä ilmoitti, että valitettavasti kyseinen suolavesitankki oli mennyt epäkuntoon. Koska kyseinen hoitola on sisemmällä Savossa, minun ei ehkä tulle mennyksi sinne asiakseni. Toivottavasti jossakin muualla sitten.Pakkaan uimapuvun, pyyhkeen, uimalakin (ei päänmyötäistä, vaan kankaisen leipurin hiusuojan) ja perusvoiteen vedenkestävään kassiin ja suuntaan kohta altaalle. Olen ollut reissun päällä. (Readeri näyttää 243 lukematonta tilattua postausta. Hohhoijaa! Olen pudonnut kelkasta.) En nyt malta pikkukiireessäkin olla kehaisematta naapurimaamme lasten ystävällistä suhtautumista minuun.
Sain kainon hymyn ja pienen kädenheilaituksen aina tavatessamme. Tutustuimme sattumalta höyrysaunassa. Minulta jäi ovi hiukan raolleen ja Misha kävi sulkemassa sen. Siitä sitten kahden kielen mutkan kautta sukeutui keskustelu heidän talvilomasestaan. Ei hän tiennyt, oliko Piterissä lunta, mutta Petergovissa kyllä. Isänsä piti hiihtämisestä ja äitinsä saunomisesta. Vanhempiaan en tavannut lainkaan. Elleivät he sitten olleet se pariskunta, joka ei läheisestä kaupungista ollut löytänyt mitään matkamuistoksi sopivaa ostettavaa. Heihin törmäsin potkukelkkailukokeilureissulla jäällä. En osannut toispaikkakuntalaisena auttaa.
Tavallinen potkuri ei ollut meikäläisen liikuntaväline enää. Kädensijojen pitäisi olla niin korkealla, että voisi potkutella selkä suorana. Sitä paitsi se vanha sininen kelkka tökkäsi kerran hiekkaankin, ennen kuin pääsin jäälle. Onneksi oli rannetuki kädessä, joten selvisin säikähdyksellä. Tuli samanlainen tunne, kun aikoinaan ajelin polkupyörällä ylämäkeä ja tangossa roikkuva kangaskassi meni etupyörän pinnojen väliin. Melkein voltti kierteellä silloinkin. Ilmankos minulla on tuota skolioosiakin. Onkohan kilpapotkukelkkojen ohjaustangon korkeus säädettävä? Toisaalta nuo ne vasta huterilta näyttävät. Vika taitaa olla potkuttelijassa eikä välineissä. :)
Yhdistelmä hiekka ja jää ja potkukelkka ei ole toimiva. Onneksi ei käynyt pahasti.
VastaaPoistaKilpapotkukelkkaa en ole ennen nähnyt. Kaikkea kilpailuvietti pistää keksimään. Huteralta näyttää, mutta myös minulla on (lievä) skolioosi – ja ikää. Niinpä. Ehkä syy on katsojan silmissä.
Sinne päin on nyt matka ja mieli.
Hyvää helmikuun loppua sinulle!
Ei ole mukavaa, kun tökkää. Ja hiekassa se potkuri tosi tökkää. Eikä ole mukavaa, kun istahtaa häntäluunsä jalakselle. Mutta muuten kelkoittelu olisi mukavaa. Mahakelkkaakaan ei enää kannata haaveilla, kun kipeällä ranteella ei pääse siitä ylös. Hitsi, oppia ikä ja kaikki! Hyvää jatkoa sinulle!
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaOikeastaan minun olisi aika lakata kokeilemasta mahdottomia, mutta kun liikkua pitäisi ja siksi vaihtelun vuoksi olisi tärkeä löytää uusia, tai vaikka sitten vanhoja, sopivia tapoja ja turvallisia välineitä.
En ollut löytää kilpapotkukelkan
kuvaakaan. Viime viikonloppuna niitä kai olisi jäämaratonin tiimoilta ollut täällä, vaan satuin muualle.
Toivottavasti lomanne ylittää odotukset. Turvallista matkaa!
Utukka,
VastaaPoistaKaikki tökkäämiset ovat inhottavia. Ikääntymisestä ei olisi mitään haittaa, kun vain säilyisi toimintakyky.
Kiitos toivotuksistasi! Päivä kerrallaan otetaan vastaan, mitä annetaan.
Hyvää jatkoa myös sinulle!