Parasta talvea

Tavanomaista aikaisempi aamu. Pakkasta ja nouseva aurinko pilviverhon takana. Jätin kumppanin lastattavan linja-auton viereen suksineen ja muine pakaaseineen. Onneksi lähikauppa oli auki jo seitsemästä, joten sain ostetuksi puuttuvat kauraryynit, kevytlevitteen, appelsiinit ja jugurtit kätevästi samalla reissulla. Itellan uudet pakkauslaatikot sattuivat silmään. Marimekkoa niissäkin. Ja lisähintaa tietenkin.

Kävin satamassa kameroineni. Olisin tarponut umpihangessa tuulimyllylle asti, mutta en uskaltanut ylittää jäämaratonrataa. Sauvat jätin autoon eikä kengissäni ollut liukuesteitä. Eihän minun millekään kuvauskeikalle pitänyt mennä. Viedä vain hiihtolomalainen ajoissa lähtöpaikalle. Nousevan auringon kajo kutsui. Liikennevalot eivät vielä toimineet. Oli helppo ajaa autottomassa kaupungissa. Lippuja oli siellä täällä saloissa. Omassamme ei.

Aukealta jäältä puhalsi hyinen viima. Sain kuvatuksi jään sitomat risteilyalukset järveltä päin. Saatoin vain kuvitella, millaista vilskettä paikalla oli ollut edellisenä jäämaratonviikonloppuna. Nyt hiljaisuuden rikkoi vain lintujen kevättä lupaileva sirkutus ja jalkojeni alla narskuva vitilumi. Vältin katsomasta vastavaloon. Näin vain kaksi kulkijaa, toisen koiransa kanssa, toisen sauvojensa. Niin puhtaanvalkoista ja pumpulinpehmeää kaikkialla. Mieluummin olinkin siellä yksin kuin yksin ihmisjoukossa.

On kaupunki aivan hiljainen
Unen rauha peittää sen
Myös valon viimeisen ikkunan
Näit äsken sammuvan

Kai kaupungin onni ehyt on
Uni tyyni, murheeton?
Ja rauhattominkin mieli kai
Unessa rauhan sai?

Moni unesta aamuun aukeavaan
Ei tahtoisi noustakaan
Käy yli voimien toisten *työ*
Ja ilon lamaan lyö

Moni tuhoa pelkää mielessään
Moni eksyy yksinään
On turha huutaa, on mykkä suu
Ja toivo luhistuu

Vaan yössä kaupungin kulkevan
Näet taakkojen kantajan
Kuka on hän?
Sen kyllä tietää saat
Jos matkan kanssaan jaat

Kuka on hän?
Sen kyllä tietää saat
Jos matkan kanssaan jaat.

Päivemmällä otin mustanmerenruusut valoon. Vaihdoin niihin ja santteihin uudet mullat. Laitoin jopa lehtiä juurtumaan. Pienikukkaisia wanhan ajan paavalinkukkia haluaisin useampia. Ovat jo yli kolmekymmentä vuotta selvinneet hoidossani.
____

Edit 1.3.2009 klo 9.40

Kiitos mm:n kommentin ylläolevan laulun sanoittajaksi löytyi Matti Kivekäs ja sävel on sama kuin vanhassa koululaulussa On suuri sun rantasi autius (säv. trad.)