14. helmikuuta 2009

Eilen, tänään, ensi viikolla

Herään neljältä. Nostan vuoteen vierestä piikkimaton ja asetan sen kiristyneiden hartioideni alle. Tällä kertaa en nukahda siihen enää. Ajatuksissani kierrän läheisteni luona. En siksi että on ystävänpäivä. Teen niin joka päivä, koska minulla on aikaa.

Hesaria ja uudistettua Savon Sanomia silmäillessä ihailen, mutta samalla ihmettelen vanhojenpäivän juhlapukuja. Ne näyttävät muistuttavan itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton asuja. Ne ovat uusia vaatteita ja tietenkin kalliita. Kai se on viisasta hankkia sellainen asu, jota voi käyttää myöhemminkin.

SS muuten muutti ulkoasuaan torstaina. Mielipiteitä on puolesta tai vastaan. Niitä ehti eilen kuunnella mm. polin odotustiloissa, koska sovittu tutkimusaika oli tunnin myöhässä. Kännykkäkin jäi kotiin. Sain kuitenkin soittaa osaston puhelimella miehelleni, miten paljon myöhässä olin. Silmäilin ajankuluksi Annaa ja Seuraa. Palauttaessani Seuran lehtilaatikkoon, harmaatukkainen herrasmies tuumasi: "Seura tekee kaltaisekseen." Täällä ei istuta suu supussa missään.

Mittailen itse toimintakykyäni joka päivä. Tänään puin hissukseen kulahtaneen violetin hiihtopuvun alusvermeineen (, jotka pitäisi uusia jos minusta oikeasti olisi vielä hiihtäjäksi) ylleni. Pakkasta oli kymmenen astetta ja jäällä rantaviivaa seuraileva hyvä latu. Tosin moottorikelkan ajojälkiä oli enemmän. Miksi niiden pitää ajaa joka kerta eri kohdasta?

Kokeilin päästä ladulle yksin. Luistava keli. Muutama muu hiihtelijä ja pilkkijä siellä täällä. Ladulla eteneminen on helpompaa kuin käveleminen. Kävin kääntymässä Puijonsarven nenässä. Aurinkolasien läpi koko maisema näytti tietenkin väärän väriseltä. Olen kiistellyt niiden takia torin kukkamyyjänkin kanssa lobelioiden väristä. Miksi teillä ei ole niitä kirkkaan sinisiä? Nämä ovat violetteja?

Teeruusu, piikkikruunu ja passiflorat saivat eilen uuden mullan. Jospa saisin ne kukkimaan. Santit ja mustanmerenruusu saavat vielä odottaa valoisampaa aikaa. Kaktuksiin en vaihdakaan multaa.
___

PS. Tämä lisämuistilla varustettu kone joutuu hoitoon ensi tilassa. Äksyilee milloin mitenkin. Ei päästä pankkiin eikä postiin. En ole päässyt juuri lukemaan postauksianne. Vanha kamera muuten hoitui kuntoon ilmaiseksi, koska siinä oli ns. tyyppivika.

3 kommenttia:

  1. Tuosta kuvasta tulee mieleeni, että on Suomen järvimaisema kaunis talvellakin. Ihana kuva. Kiva, että olet päässyt hiihtämään. Minulla ei ole edes suksia.

    VastaaPoista
  2. Enää puolitoista viikkoa, kun pääsemme Kallansiltoja pitkin venepaikalle ja sieltä saareen. Luen kirjoituksesi, pysähdyn kuviin, "käsi sydämellä". Myös aina parempaa vointia toivottaen.

    VastaaPoista
  3. Pantteri,
    Totta. Jos liikkuu järvenselälle päin, kokee kutistuvansa avaruuden ja tilan tunnun sylissä.

    Lastu,
    Kiitos toivotuksistasi. Ja tervetuloa saarellesi. Lähimmän olemme nimenneet aikoinaan tolppasaareksi, koska siinä on sähkölinjan tolppa. Melkein kaikissa kuvissani se linja kurkkii jossakin muodossa.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!