Vessan peilikaapissa on pieni pussillinen ruiskaunokin siemeniä. Muistaakseni se on ollut jonkun lehtimainoksen liitännäislahja. (Joskus on tullut meikkaussivellin, nimi- ja osoitetarralappuja, kulmakarva- tai ripsiharja, kuulakärkikyniä ja varmaan paljon muutakin yhtä tarpeellista.)Siniset ruiskukan kuvat siemenpussissa miellyttävät silmää. Tarkoitus olisi tietenkin ollut kylvää ne ajallaan kukkapenkkiin. Nyt pihaamme reunustavat penkit ovat niin täynnä perennoja, ettei voi kylvää mitään uutta, ellei raaski hävittää jotakin entistä. Olisiko pihakoivun aika? 70-luvun lopussa istuttivat liian isoksi kasvavia puita pieniin pihoihin. Valtavan isoksi kasvaneina ne tunkevat juuristoaan kiveyksien alle ja saattavat tunkeutua putkistoihinkin.
Siemenluettelo tuli jo postissa. Se tietää kevättä. Tuo vuosiksi peilikaappiin unohtunut siemenpussi vie ajatukseni hetkessä kotoaitan vieressä olleen ruispellon laitaan. Siellä niitä oli, rukiin seassa siellä täällä, sinisilmiä. Miten kauniita ne olivat. Luonnonkukat. Minun teki mieli varovasti käännellä korkeakasvuista kultaviljaa ja raivata polku ruiskukkien luo, hakea niitä maljakkoon. Ja teinkin niin. Äidilläni oli tapana haetuttaa luonnonkukkia maljakkoon tuvan pöydälle. Kurjenpolvia, puna-ailakkeja, päivänkakkaroita, ruiskukkia. Varsinaisia kukkapenkkejä meillä ei ollutkaan. Pari perennaa kasvoi tuvan päädyssä. Juhannusruusuja ja yksi syreenipensas.
Ennen korjuuaikaa ruispellon reunamat olivat pieniä polkuja täynnä. Luontokappaleet tekivät omia kulkuväyliään myös. Nykyään ruis on jalostettu niin matalakasvuiseksi, että ruiskukkien löytäminen ja poimiminen olisi paljon helpompaa.
Se oli elokuuta. Koulut alkoivat aina vasta syyskuussa. Olin käynyt kirkolla kampaajalla leikkauttamassa kesän kasvattamat ja auringon vaaleiksi kuivattamat puolipitkät hiukseni uuteen singlattuun malliin. Ei silloin kukaan puhunut mitään aurinkovoiteista ja suojakertoimista. Ehkä otsonikerros suojasi meitä silloin. Heinäpellolla paahduimme ruskeiksi. Sanoivat minun muistuttavan Wilma Rudolphia lyhyine hiuksineni. Serkut. Enkä pahastunut siitä lainkaan. "Musta gaselli."
Opiskeluaikana kasvatin pitkät hiukset, koska siten säästin aika paljon rahaa. Latvoista osasin itse leikellä kaksihaaraiset. Niska- ja hartiavaivani saattavat osin johtua siitäkin, että tuli nukuttua useampi yö papiljotit päässä.
Ruiskukat, lovely! Tukka leikattiin, kun se tuntui liian pitkältä. Ei tiedetty, että sen pitää roikkua ainakin toisen silmän päällä.
VastaaPoistaMutta uudestaan ja uudestaan annamme jonkun muoti-ukon, joka luo muoti-nuket, kertoa meille, miltä meidän pitää näyttää.
LIISA, sinä ja minä hymähdämme ...
Utukka,
VastaaPoistaUlkonäkö- ja painonhallintajuttuja näkyvät kaikki lehdet olevan pullollaan. Toisaalta sallitaan sanallisesti kaikki, mutta vähintään piiloviestinä ujutetaan kehonmuokkaukset veitsen avulla ihan normaaliksi toiminnaksi. Plastiikkakirurgeilla on töitä.
Vaikea sanoa, mitä ajattelisi jos olisi nuori ja terve. Monta leikkausta läpikäyneenä ainakin nyt tuntuu, etten kestä edes silmäluomileikkausta enää, vaikka silmälääkäri on sitä suositellut.