Tänään

Tasan kello kaksitoista alkoi hiljalleen sataa räntää. Sitä ennen viimeisiä koivunlehtiä leijaili marrasmaahan kuin siipeensä saaneita sitruunaperhosia. Pihakoivujen riippaoksat ovat tulvillaan kyynelhelmiä, joihin ei tällaisella säällä valo taita ihania heijastuksiaan.

Vajaa sata kilometriä pohjoisempana maa on jo valkoisena lumesta. Valo kuin valo. Se voittaa aina pimeyden. Olkoon se vaikka vain tulitikun lämminsävyinen lepatus sen hetken minkä se kestää. Kynttilänliekki. Takkatuli. Nuotio. Kirkasvalolamppu. Öljytuikku. Myrskylyhty. Ilman valoa ei ole elämää.

Muistokynttilämeri kalmistoissa. Haudoilla ja muistelupaikoilla. Tänään. Luterilaisilla seurakunnilla on tapana kutsua vuoden aikana kuolleiden omaiset tilaisuuteen, jossa luetaan vainajien nimet ja heidän muistokseen heille jokaiselle sytytetään kynttilä. Minutkin on kutsuttu.