Bloggerin hallintapaneelissa on vaikka millaisia uusia ominaisuuksia, joihin en ole jaksanut perehtyä. Jos taas haluat nauraa, kokeile Googlen konekäännöstä (tuossa sivupalkissa) eri kielille. :)Rantapuiston koivuvanhukset ovat saaneet keltaiset spreijaukset kylkiinsä. Se on menoa se. Lahoamisvaarassa olevat puut kaadetaan. Kävin viime viikolla ottamassa niistä ristipistoista kuvat ja keskustelemassa paikalla olleen metsänhoitajan kanssa. Oppia ikä kaikki. Maisema muuttuu. Me muutumme.
Vaikeinta on hyväksyä raihnastuvan kehonsa muutokset. Tänään pakotin itseni käymään jalkaisin apteekissa. Ei ole vielä liukasta ja kuvittelin jaksavani kävellä kyseisen matkan edestakaisin. Mies oli omissa menoissaan. Valmistelut oli tehtävä huolella. Kännykkä ehdottomasti mukaan. Kamera ei pakollinen, mutta otin kuitenkin, koska sää oli syksynkirkas ja kuulas. Tosin liian matalalta paistoi aurinko. Pakko väistellä liikavaloa ja liikkua puiden ja talojen varjoissa. Oranssiset nilkkaa tukevat kävelykengät jalassa. Sen verran minussa on vielä jäljellä väreillä pelaamisesta, että tajusin ajattelevani samalla oranssista selkäreppuani. Ei siis mitä tahansa kenkiä! Tuettu nilkka tukee myös polvea.
Koko matkan askelsin aistien samalla syksyä ja kropan toispuolista kerrontaa. Kiireestä kantapäähän. Joka askeleella. Apteekkihan siirtyi syksyllä reippaasti entistä kauemmaksi. Tyhjä lentokenttämäinen paikoitusalue hämmästyttää. Ja tuonne kiveysten alle on vangittu kaikki entinen. Vain muutama auto. Sisällä samanoloista. Olisiko sunnuntaina tehty alkuviikon ostokset, koska kaikki liikkeet ammottavat tyhjyyttään? Edes henkilökuntaa ei näy. Apteekissa meitä on kolme. Vain kaksi istumapaikkaa. Sain toisen.
Mies soittaa ja kysyy, jaksanko kävellä takaisin. Lupaan yrittää. Palaan tietä pitkin. Polun varrella lupiini kukki edelleen ja puna-apila. Meissä on kai jotakin samaa.
Kun tulen kotiin ja laitan reppuni keittiön pöydälle, mies ihmettelee, noinko paljon. Kyllä. Vain yksi lääke on uusi, kalliskin. Euron kappale! Mitäpä sitä ei ihminen maksaisi, jotta saisi nukutuksi. Ko. kallis aine on melatoniinia. Ei melamiinia.
Saas nähdä, koska sataa Kuopioon pysyvä lumi. Kun muinaisuudessa muutin Kuopioon, tuli lumi jo lokakuulla. Vuosien myötä ilmasto-olot muuttuivat, mutta pysyvästikö vai ei. Ajattelin, että apteekki muuttaa uuteen ostariin.
VastaaPoistaGOOD GIRL! Reipas tyttö! Taisi illalla nukuttaakin. Muutokset ja muutokset, toisista tykkää toisista ei. Vanhojen puiden kaatamisesta en tykkää, jos tilalle valutetaan asvalttia.
VastaaPoistaHahhah, olipas hauskaa espanjaksi, jota kieltä en osaa "Ristipistoo y pasos" Eipäs tienny mitä ristipisto on . . . Hauska!
VastaaPoistaHei Alice. Oli hupaisaa lukea postauksesi englanniksi. :D
VastaaPoistaAKH,
VastaaPoistaKolmisenkymmentä vuotta sitten YK:n päivänä oli yleensä routa ja pysyvä lumi maassa. Sinne ostariin veivät apteekin. Posti sai jäädä entiseen paikkaansa. Apteekin entisissä tiloissa näkyy toimivan jo joku uusi yritys.
Utukka,
Ihan joskus nukuttaa. Viime yö oli outo, kun kokeilin melatoniinia. En voi ainakaan heti sanoa, että tämä luonnonlääke olisi ihmettä saanut aikaan. Erilaista unta, alitajuntako herätteli koiranuneen vähän päästä tarkistamaan, nukunko nyt paremmin. Ihmeellinen on ihminen!
Nuo konekäännökset ovat hulvattomia. Ex-kielenopettajan poimitut käännöskukkaset eivät enää tunnu miltään näiden rinnalla.:)
Mariar,
Ilo on otettava irti kaikesta mahdollisesta kaamoksen keskellä.
-Alice in Wonderland :)