Paikka auringossa

Avara luonto ja yleensä luonto-ohjelmat ovat lempikatseltavaani. Melko kuuman saunan jälkeen istuskelin sohvalla ja katselin miten Aavikkojärven pelikaanit ruokkivat poikasiaan, suojelivat niitä auringon paahteelta. Näin miten parin tunnin ikäero saattoi koitua nuoremman poikasen kuolemaksi, koska emon kantamasta ruuasta vanhempi, siis isompi, vei leijonanosan. Raakaa luonnonvalintaa. Ei kuitenkaan niin raakaa, että olisi pitänyt minut hereillä.

Saunan lämpö rentoutti sen verran, että melatoniini alkoi vaikuttaa. Ihan oikeasti torkahdin sohvalle, tosin aika hankalaan asentoon. Eilen tuli mellastettua fysioterapiassa sen verran, että tänään on ollut palautumispäivä. Kun tulin maininneeksi melatoniinikokeiluni, keskustelu muuttui vallan hulvattomaksi. Yömaitoa saisi pimeiltä markkinoilta. Vähintäänkin tiskin alta. Ja parasta unimaitoa voisi kysellä äidinmaitokeskuksesta. Vauvathan nukkuvat suurimman osan ajasta. Miksi sitä ei tarjota kalliiden pillereiden tilalle? Olisikohan siinä aihetta vaikka väitöskirjalle?

Menin kaupunkiin kymmeneksi. Hoitohuoneen ikkuna oli auki ja kirkon kellot soivat. Olen aika harvoin kaupungin kattojen yläpuolella ja minun on vaikea hahmottaa suuntia sisätiloissa. Kurkistin ulos ikkunasta ja sain kuin sainkin kirkon silhuetin etsimeeni ja otin sadesäästä huolimatta kuvan. Ei siinä mennyt kuin hetki. Personal trainerini tarkisti muutaman uuden liikkeen sopivuuden kaula- ja rintarangalleni. Pitää vain malttaa rajoittaa toistomääriä. Täysi tunti piti taas ahertaa kroppansa kimpussa.

Jääveikkauksen olen tehnyt. Ajattelin, että tuo järvi saattaisi jäätyä joulukuun 21. päivänä. Taas sataa, sataa ropisee, mutta näyttäisi ennusteen mukaan pakkasta tulevaksi yöksi. Saa nähdä. Jos pakastaa, niin huomenna on todella liukasta. Ei ihme, että kumppani haikailee jonnekin aurinkoiseen paikkaan.