Lähiruokaa

Lauantaiaamuisin kuuntelen kirkasvalolampun loisteessa Radio Rytköstä. Se on suosittu ohjelma, jonne voi lähettää viikolla postia musiikkitoivomuksineen. Suoraan lähetykseen voi sitten osallistua soittamalla. Voi osallistua johonkin kisaankin. Halpa, mutta muuallakin Suomessa hyvin suosittu ohjelmaformaatti. Uskonto ja politiikka ovat kiellettyjä aiheita, muuten sana on vapaa. Eikä tämä toimittaja todellakaan jää sanattomaksi. Sirkat ja anjat saivat tänä aamuna eniten onnitteluja. Soittajat ovat yleensä samoja henkilöitä.

Puhuivat sienistä. Hyvä kun mainitsivat. Mittailin mielessäni selän kuntoa ja päätin uskaltautua mieheni mukaan hitaalle happihypylle läheiseen metsään. Tuuli sen verran navakasti, että keri vaahtoa rantakiville. Siksi metsän suojaan. Satumetsään mielin. Nousimme yli metriseksi levennyttä polkua hitaasti siksakaten. Totesin, etten mitenkään, aina vieläkään, muista kytkeä kineettisen ketjuni osia oikeaan askellukseen. (Tai sitten se on mahdotonta.)

Ketunleivät olivat vain lisineet sopivan kosteassa syyssäässä. Ykskaks löysin kantarelleja. Olivat hiukan vanhentuneita. Tarjosin tyhjän taskuni keruuastiaksi, koska mitään pussia ei sattunut olemaan mukana. Itse satumetsä ei vastannut muistikuvaani eikä voinutkaan, koska latupohjia levennetään jatkuvasti. Valtavia ikikuusia oli kaadettu eikä lehtikuusten kultaista neulasmattoa vielä ollut. Muutoksiin olen tottunut ja yllätyksiin.

Parempaa oli luvassa. Samettisen sammalmaton päällä melkein polulla oli isohkoja kantarelleja ateriatarpeiksi asti. Löytyi myös tyhjä karkkipussi, johon osan niistä saimme sopimaan ja loput tungin takkini vasempaan taskuun. Ulkoilutakin voi niin helposti pestä. Kotiin keploteltuamme tein kantarellimuhennoksen eilen paistetun porsaspaistin kaveriksi. Kerrankin tuoretta lähiruokaa:

Kantarellimuhennos

• ½ - 1 l kantarelleja
• 1 sipuli
• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl ruokakermaa
• 2 dl vettä
  
• hippunen suolaa, pippurisekoitusta myllystä
  

Hauduta paloitellut sienet omassa liemessään rasvan ja sipulisilpun kanssa, kunnes neste häviää ja seos ruskistuu kevyesti. Lisää vehnäjauhot, sekoita nopeasti, jotta ne eivät ruskistu. Lisää lopuksi ruokakerma ja vesi. Sekoita huolella, ettei muhennokseen jää paakkuja. Anna muhennoksen kiehahtaa ja hauduta sitä vielä noin kymmenisen minuuttia.

PS. Jättipalsamit kukkivat rinteessä vieläkin ja kuva on huono, koska vanha hamsterismi iski jälleen ja rinteestä kuului ääniä... ;