21. syyskuuta 2008

Turhuuden markkinoilla?

Lapsena hiukset pestiin kerran viikossa saunassa. Mutta millä? Hellä Mietosen muistan hyvin. Jossakin vaiheessa se ilmaantui saunan lauteelle Sunlightin ja mäntysuovan viereen. Kesällä poimittiin kamomillasaunioita ja haudutettiin niistä hiushuuhde. Tätini neuvon mukaan kiiltävät hiukset saa huuhtelemalla ne viimeiseksi mahdollisimman kuumalla vedellä. Vieläkin muistan hänen neuvonsa ja tilanteen, missä hän sen antoi. Ja kuivapesuaineena käytimme ruisjauhoja!

Nykyään ei kampaamojen ja tavaratalojen kemikaliohyllyjen ääressä tahdo selvitä omin avuin. Ensiksikin suurennuslasi pitäisi olla mukana. Aineita löytyy kaikkeen mahdolliseen ja uusia tuotteita syntyy kuin sieniä sateella. Olen luottanut kampaajiini ja ostanut hiustuotteet heidän ohjeidensa mukaan. Kävisikö astianpesuaine shampooksi? Jotkut taas valmistavat shampoonsa itse esim. kananmunasta.

Asia on ajankohtainen. Olisi taas aika mennä kampaajalle. Toinen heistä on allergisoitunut hiustenkäsittelyaineille siinä määrin, että ei pysty tekemään kuin ns. lämpöpermanentin. Itsellänikin silmät vetistävät joka kampaamoreissulla. Torniolaiset peruskoululaiset ovat olleet hyvällä asialla tutkittuaan, mitä hiusten värjäys aiheuttaa ympäristölle. Jos herneetkään eivät kasva tukanvärjäysvedellä kastellussa mullassa, eivät ne aineet voi meille ihmisillekään kovin turvallisia olla.

Myönnän, että omankin kylpyhuoneen hyllyt pursuavat erilaisia shampoita, hoitoaineita, muotovaahtoja, geeliäkin. Kalliita ja edullisempia. Viiksivaha vain puuttuu. Olisi inventaarion aika sielläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!