14. elokuuta 2008

Kuvia, mielikuvia, unikuvia

Ulkona paistaa aurinko. Tuuletan. Odotan hetken naapureita päiväkahville. Otin puhtaan kaitaliinan pöydälle ja oikeat kahvikupit. Tavallisesti juomme kahvin ja teen erilaisista mukeista. Kahvi- ja teekupit ovat harvoin käytössä. Kylmässä odottaa marjainen täytekakku, jonka pohja on tehty seuraavan ohjeen mukaan.

Sokerikakku joka onnistuu aina:

5 kananmunaa
5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2,5 dl kiehuvaa vettä

Riko kananmunat yksitellen ja vatkaa niitä 45 sekuntia (minulla on yleiskone). Lisää sokeri ja vatkaa, kunnes saat valkeaa kuohkeaa vaahtoa. Lisää kiehuva vesi vähitellen koko ajan sekoittaen. Pysäytä kone ja lisää yhdellä kertaa kaikki vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, seokseen. Sekoita hitaimmalla nopeudella. Taikinaa voi maustaa raastetulla sitruunan- tai appelsiininkuorella. Annoksesta riittää kahteen n. litraiseen vuokaan. Paistetaan miedossa lämmössä (175-180) n. 40 minuuttia.

Sähäkkä puhuri osuu kummallisesti keittiön tuuletusikkunaan ja on viedä mennessään verhon ja viskelee mainoslehtisiä, leyhyttää jääkaapin oveen magneetein kiinnitetyn kalenterin lehtiä miten tahtoo. Omituinen ilmiö. Ennen kokematon, koska mitään ristivetotuuletusta ei ollut. Naapuri soittaa etteivät kykene tulemaan. Ethän pahastu, kysyy. En todellakaan, koska tiedän oman rajallisuuteni ja sen myötä toisten. Tulee uusia päiviä.

Uneksin viime yönä vanhoista sohvistamme. Siitä Sopenkorven mittatilaussohvasta, joka jätettiin mökille ja punaisesta kulmasohvasta. Miksi ei ensimmäinen yhteiseen kotiin hankkimamme valkoinen pinnapäätyinen levitettävä laveri päässyt samaan uneen? Katselin siitäkin kuvia eilen putsatessani skannaamiani dioja. Minulla on tavoitteita. Ainakin viisi digitoitua diaa on tarkoitus käsitellä joka päivä. Ei se aina mene niin. Tulee mietintätaukoja ja selänlepuutustaukoja. Kirjoittamistakin.

Wanhempia kuwia olen yrittänyt katsoa etäältä, vieraan silmin. Ilmeitä, asentoja. Ketä kukin muistuttaa? - Kukahan tuo henkilö mahtaa olla? - Tuossa kuvassa on iloinen tunnelma. - Tuossa pajan edessä otetussa kuvassa ilmeet ovat vakavat. 20- ja 30-luvulla kylillä ilmeisesti kiersi kulkuvalokuvaajia kulkukauppiaiden tavoin. En tiedä. Ihmettelen vain hiljaa mielessäni. 40-luvultakin on vielä otoksia, mutta 50- ja 60-luku ovat jostakin syystä kameralla kuvittamatta.Valokuvia on vain muutama ja nekin ovat niin pieniä, että suurennuslasilla pitää tutkia enkä tunnista sittenkään juuri muuta kuin maiseman.

Pilates-harjoitukset ovat myös osa arkirutiineja. Minun olisi vain maltettava alentaa "tehoja" 70 prosenttia. Pientä edistymistä on kai tapahtunut ohjaajan mielestä(kin). Voin alentaa niskakorotusta yhdellä sentillä. Ensi kerralla yritän muistaa kysyä, olisiko lepoasentoharjoitusta saatavana äänitteenä. Aivoni tuntuvat tottelevan paremmin vierasta ääntä kuin omia ajatuksiani.

6 kommenttia:

  1. Tuo kakkureseptisi on aikalailla saman tapainen, jota itsekin käytän. Näyttää olevan sienikakku ja se on kyllä takuuvarma ellei satu polttamaan sitä. :) Varsinaisissa sokerikakkupohjissa ennemmin saatan epäonnistua. Teen yleensä sellaisen kahdeksan munan sienikakun, kun on suuri suku, joka juhlii kanssamme. :)

    VastaaPoista
  2. Tarjuska,
    Todella takuuvarma on. Sitä voi sitten varioida vaikka eri hedelmäsoseilla veden asemasta.

    Meillä on niin päin, että minun pitää mennä suvun luo (jos kykenen), koska sanovat tämän kaupungin olevan niin kaukana. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos reseptistä ja kiitos tunnelmista!

    Pilates on minulle outo laji, mutta paljon olen kuullut kehuja.

    Hyviä päiviä!

    VastaaPoista
  4. Haavetar,
    Hammaslääkärinikin suositteli pilatesta, samoin tekevät laulunopettajat. Olisi kai tarpeellista jokaiselle, koska kyse ei ole muusta kuin oman kehon hallinnasta oikeassa asennossa. Voimaharjoittelu tekee vain hallaa, jos asento on valmiiksi väärä.

    Minä toistaiseksi vain teen niitä hengitysharjoituksia ja rangan liu´utuksia oikein hengittäen. Ei ole helppoa, mutta hyvässä ohjauksessa onnistuu. Suosittelen.

    Hyviä päiviä ja viikonloppua myös sinne!

    VastaaPoista
  5. tanssityttö8/18/2008 5:30 ip.

    kiitos suunnattomastí kommentistasi, Liisa! tuntuupa sen ilmestyminen hyvältä. että joku jaksaa roikottaa minua mukanaan tässä kaikkinytheti-maailmassa!

    tuosta pilateksesta. olen käynyt siinä nyt 2 vuotta, putkistossa vuoden. minulla on tullut rajat vastaan, olen saanut peruslihaskunnon ja tuntuman oikeaan kropan asentoon, mutta en pääse enää eteenpäin omien rajoitusteni takia. se tuntuu pahalta, kun ryhmässä muut etenevät, mutta itse ähkii jäykkyytensä ja kipunsa kanssa. päätinkin, että jatkan nyt harjoituksia viikottain kotona ja käyn vesijuoksussa "ulkona".

    pilates on hyvä juttu, jatka vain, mutta tee se itseäsi kuunnellen!
    terv. tanssityttö

    VastaaPoista
  6. Tanssityttö,

    Minä olen vasta alkeissa siinä pilateksessa, siis opettelen hengittämään polvikoukkuasennossa. Rangan rullausta teen myös. Joudun käymään yksin, koska olen liian huonokuntoinen mihinkään ryhmään.

    Pilates on nyt muotijuttukin, mutta kaltaiselleni kipuihmiselle se on yksi terapiamuoto.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!