Koulujen alkaessa Kirsi kirjoittaa kaupunkilaislasten toteutumattomasta kesäsiirtolalomasta. Itse muistan vasta kansakouluun mentyäni kuulleeni, oikeasti ymmärtäen, sanan ´loma´. Koulusta sai perunannostolomaa, puintilomaa, joululomaa, pääsiäislomaa. Oli kuukausilomakin ennen kuin siirryttiin viisipäiväiseen kouluviikkoon.Pientilalla pienenkään karjan kanssa ei lomista ollut tietoakaan. Mihin siitä olisi päässyt? Kotimies vähintään jäi aina paikan päälle. Pelkkä pystykorva ei riittänyt talonvahdiksi. Lomaa oli siis vain koulusta, sillä pientilan työt jatkuivat päivästä toiseen omassa rytmissään, josta ei juuri poikettu. Lomittaja-sanaa ei tunnettu. Turvallinen arki sekosi joskus pahastikin, koska menetyksiä kyllä harvakseltaan sattui. Lehmä saattoi vuotaa kuiviin vasikoituaan, vasikka kuolla, mullikarjaa juosta suohautaan ja muistan yhden hevosistammekin kuolleen juututtuaan puiden väliin tutussa haassaan.
Lomalle tulivat siis kaupunkilaiset. Kuka tuli avuksi heinäntekoon, kuka marjastamaan tai metsästämään. Kuka muuten vain käväisi entisillä kotitanhuvilla. Sähköttömän huushollin normaaliarkipyöritys vaati äidiltä veronsa. Hänen muistan käyneen joskus viikon mittaisilla Lomaliiton kesäleireillä. Kun me lapset olimme tarpeeksi pieniä, kodinhoitajan sai siksi aikaa taloon. Hiukan vartuttuamme jokaisen lapsen oli tartuttava toimeen kykyjensä mukaan. Olihan kesä lomaa siinä mielessä, että se oli täysin erilaista kuin talvinen aherrus pulpetissa istuen. Mutta ensimmäistäkään lomamatkaa emme perheenä koskaan tehneet. Kesämökitkin käsitteenä tuntuivat oudoilta kotkotuksilta 50-60-luvuilla maalaislasten mielestä. Kyllä ovat ajat muuttuneet.
Työaikana tuli sitten tuo lomaltapaluuraha, joka on muuttunut lomarahaksi. Laskimme leikkiäkin siitä. Keksimme kaikenlaisia -paluurahoja, joita työnantajan pitäisi maksaa, että työntekijät yleensä vaivautuisivat työpaikalle takaisin sieltä jonnekin poistuttuaan.
Äidilläni on ollut viime päivinä kovasti mielessä tuo Kirsin kirjoittama asia. Muistan kuinka itse pienenä tyttönä jouduin monena kesänä kesäsiirtolaan, jotta äidillä olisi hieman helpompaa kun ympärillä ei pyörisi niin montaa lasta ja pystyisi itse ottamaan lisää töitä perheen elättämiseksi. Talvella taas leipä olisi kapeampaa, kun isä oli yksityisyrittäjä. Eivät ne kesäsiirtolalomat aina tuntuneet siltä mitä kaipaisi. Siihen aikaan oli monen moisia johtajia niissäkin lomapaikoissa ja osa heistä täysin sopimattomia tuohon työhön lasten parissa. Vieläkin puistattaa erään kesäsiirtolan muistot. Kerran olin kyllä hieman katkera, että nuoremmat sisareni pääsivät vanhempien kanssa Lappiin sillä aikaa, kun me olimme siirtolassa. Omat lapseni eivät ole koskaan sellaisissa paikoissa olleet, vaan kesälomat lähinnä kiertelimme telttaillen tai asuntovaunulla myöhemmin ympäri Suomea. Niitä lomia omat lapseni monesti muistavat kaiholla. :)
VastaaPoistaTarjuska,
VastaaPoistaKyllä monilapsisten perheiden vanhemmat ovat olleet kaikki kovilla, niin maalla kuin kaupungissa. Siirtolakokemukset saattavat olla traumatisoivia. Onhan se jonkin asteen hylkääminen, kun joutuu osa lapsista joutuu vaikka leirille tai siirtolaan ja loput pääsee ns. lomalle. Ei ihme, että äitiäsi askarruttaa tuollaiset asiat, vaikka ne ovat olleita ja menneitä eikä hän niille enää mitään voi. Hyvä kuitenkin, jos ottaa puheeksi. Kun asioille annetaan nimi ja puhutaan ne auki, monen olo saattaa helpottua.
Sinä, Tarjuska, jos kuka tiedät, että elämä ei ole reilua itsessään. Siksi juuri edes vanhempien tulisi kohdella kaikkia lapsiaan tasapuolisesti.
Hyvä asia, että omilla lapsillasi on hyviä lomamuistoja.
(Keskimmäisemme oli yhtenä kesänä pari kolme päivää siirtolassa, mutta haimme hänet pois, koska hän ei viihtynyt siellä lainkaan. Muilla leireillä, esim. partio-, hän viihtyi paremmin.)