Teki kesän lopulta

Vadelmavenepakolaisessa täytyi olla jotakin, koska pystyin keskittymään sen lukemiseen loppuun asti. Eikä siinä mennyt kuin neljä päivää. Elo on mennyt nyt enemmän lukemisen kuin kirjoittamisen suuntaan, koska oikea käsi kipuilee hartiaa myöten. Muun lisäksi ja ohella, miten tuon nyt sanoiksi pukisi. Kirjan nimestäpä saan oivan aasinsillan seuraavaan aiheeseen. Villivadelmat eivät vielä näyttäneet olevan kypsiä. Jos autojen määrästä voi jotakin päätellä, niin mustikatkaan eivät ole kypsiä tai niitä ei tule lainkaan. Yleensä tähän aikaan kesästä metsäautoteiden levennykset ovat marjastajien autoja väärällään.

Vanhan kartan mukaan (uusi ilmainen tuloste oli jo joutunut jonnekin hukkaan) suunnistimme vanhalla kartalla ulkoilureitille Karttulan suuntaan. Kun kartta näyttää suota, minä miellän sen avonaiseksi aapasuoksi, tuulen tulla ja mennä. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä, ehkä ihmisen avustuksella. Ainoita aurinkoisia väyliä olivat metsäautotiet. Onneksi reittimme varrella olleet puomit olivat auki. Pientareilla kukkivat rentunruusut, mesiangervot, kultapiiskut, syysmaitiaiset, harakankellot, kaikenlaiset heinät iloisen värikkäistä ohdakkeita unohtamatta. Ja ne öttiäisten rakastamat putkikasvit (kuvassa), joiden nimeä en nyt muista. Kaksin saimme kulkea enkä ihmettele lainkaan. Varsinaiset vaeltajat poikkeavat luontopoluille, joille minun kunnollani ei ole ehkä enää menemistä. Ei ainakaan erämaissa.

Oli kuitenkin mukava edes nähdä syöksyileviä sudenkorentoja. Jokin korento istahti hetkeksi hiekkatielle. Eivät siinä siivet erottuneet. Perhosiakin oli liikkeellä, sinisiipiä kuten vuosi sitten huomattavasti avarammissa maisemissa Huuhkajankierroksella, jonka kiersin typeryyksissäni uhkarohkeasti yksin. Nyt sentään puolitin riskin sekä matkan pituudessa että siinä, etten lähtenyt yksin pelkän kännykän ja kameran varassa. Kävimme täällä asti, mutta eväät söimme vasta palattuamme, koska kyseinen laavu oli mielestämme kovin synkässä paikassa, tosin vuolaana virtaavan kosken partaalla. Vedestä ei tänä kesänä ole puutetta.