Vakikampaajani kevensi ja kiharsi hiukseni eilen. Ja minä kevensin siinä samalla mieltäni. Miten sitä tottuukaan omaan kampaajaansa niin, että tulee melkein syyllinen olo, jos joskus (vaikka pakkotilanteessa) hairahtuu vieraisiin. Koettu on sekin. Kampaajilla on käsialansa. Olen itsekin tottunut tiettyyn leikkaustekniikkaan. Kerroksittaiseen. Heti kun näen ohennussakset kauhistun.Onneksi vaativa paikallaan istuminen on nyt ohi viideksi viikoksi. Kävin eilen illansuussa melko pitkällä kävelyllä. Otin sauvat ja kännykän ja suunnistin metsään. En oikein tiedä mitä rangalleni on tapahtumassa. Jotakin on meneillään. Tuolla aiemmin kirjoitinkin Pilates-harjoituksista, joita eräs selkäleikattu ystäväni suositteli minulle. Olen toistaiseksi alkeissa. Harjoittelen oikeaa hengittämistä. Enkä jaksa sitäkään aivan joka päivä. Mutta silti eilen, ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen, kävelin melkein koko metsäretkeni uudella tavalla.
Luulen, että se on se oikea tapa. (Varoitus! Tätä ei ehkä kannata lukea sellaisen, jolla ei ole ollut selän ja kävelemisen kanssa hankaluuksia.) Olen jo kokonaan unohtanut, miltä normaali käveleminen tuntuu. Se ei taida tuntua miltään. Toimimaton "kineettinen ketju" tuntuu koko ajan ja kohdallani kipeästi. Tuntui todella omituiselta, ettei minun tarvinnutkaan kiristää "napanappia" koko ajan pysyäkseni pystyssä. Takareisissä tuntui riittävän pituutta. Olen vuosikausia kävellyt vatsalihaksilla. Kyllä. Vahvat vatsalihakset kompensoivat heikkoja selkälihaksia ja muuttavat kehon asennot ja liikkeet vääriksi. Vuosien mittaan väärät liikeradat alkavat tuntua oikeilta. Kehonkuva muuttuu. Oikeat liikeradat alkavat tuntua vääriltä.
En ole taikauskoinen enkä koputa puuta, kun kirjoitan tämän tänne. Olen realisti. Mikään muu ei ole muuttunut kuin hengittämiseni l. pallean toiminta. Sain eilen iloita pienestä ihmeestä melkein tunnin ajan. Tänään kroppa ei ole suostunut samaan. Jos jaksan jatkaa, toivoa ehkä on. Hyttysiä on muuten kiusaksi asti. Ja hiostavaa säätä. Kun eilen astelin ulos metsän viileydestä, muistin vuoden 1991 heinäkuun alun Kreetan matkan. Lentokentällä tuntui juuri samanlaiselta. Joko ilmastomuutos on totta tai minun aistihavaintoni ovat muuttuneet.
Upea pilkahdus! :)
VastaaPoistaHaavetar,
VastaaPoistaTulisipa niitä hetkiä lisää. Silloin itikoista viis. :)
Lähetän täältä uskoa vahvistavia ajatuksia sinulle harjoittelussasi!
VastaaPoistaKampaajalla kävin minäkin tänään, ja niin monessa eri kampaamossa kun olen tässä kaupungissa käynyt, olen tavannut vain yhden, tai kaksi -kampaajaa, jotka ovat noudattaneet antamiani neuvoja ja toivomuksiani (!? :D), tai sitten ylittäneet taidoillaan odotukseni.
Monessa paikassa olen ollut pettynyt tulokseen:
Hiukset on kerran värjätty aivan kamalan värisiksi, yleensä leikataan aina liikaa pituudesta, tai sitten nirhitään aivan omituisella tavalla, vaikka pyytää vain tasaamaan latvoja. Permanenttia en voi ajatellakaan, sillä kävipä missä parturiliikkeessä tahansa lopputulokseksi saa kärventyneen kuontalon. Yhden ainoan kerran olen ollut kampaajan tekemiin kiharoihin tyytyväinen. Tosin ne eivät sitten kyllä kauan minun hiuksissani pysyneetkään :D!
Tänään kävin kampaamossa, jonne usein pääsen ilman ajan varausta. Ja useammin on tulos ollut kutakuinkin toivomusteni mukainen.
Kiitos, Leonoora, lämpimistä ajatuksistasi!
VastaaPoistaNs. luottokampaaja on aarre, jos sellaisen löytää. Minä olen löytänyt. Ja kun käy vuosia samassa paikassa, ikäviä yllätyksiä ei pääse sattumaan.
Oletko kokeillut lämpöpermanenttia? Aika harva kampaaja enää tekee niitä. Tiedän täällä vain yhden.
Itse en kiharruttaisi lainkaan, jos hiuslaatuni sallisi helpon (kauniin?) muotoleikkauksen. :)
Aah, vuosia meni kampaajalta toiselle, ehkä myös matkustelevan elämän vuoksi, mutta koskaan, en koskaan ollut tyytyväinen tulokseen. Toivoin korkeutta päälaelle (naama näyttäisi kapeammalta) ja kapeutta pään sivuille. Hah! NYKYISIN pingotan silkkinauhan niskaan korvanlehdestä korvanlehteen, MIES sipaisee parranajokoneella niskatukan nauhan alapuolelta ja haravoi vähän ohennusta - n. 2 min.- sit mää itte leikkaan korvat esiin saksilla. Voila! Kukas mua kattelee ellei MIES? Ja hän itse tykkää olevansa tosi hyvä koiffer!!!
VastaaPoistaUtuinen,
VastaaPoistaOnpa sinulla hyvä ratkaisu hiusasioissa. Edullinenkin.
On kyllä helppo selittää kampaajalle mitä toivoo. Eri asia on, ymmärtääkö hän. :) Ja ainakin minun kohdallani joskus nuorena pyysin mahdottomia. Siksi petyinkin muutaman kerran. Nyt ei ole enää niin väliä. Kunhan on helppohoitoinen, kun on hankala pitää käsiä koholla.
Täällä muuten eilinen helle vaihtui 12 asteen pohjoistuuliseksi koleudeksi ja sataa vettä. Hyvää viikonloppua!