Kaupunkikesää

Oravanpoikaset kurkkivat etupihalla ja parvekkeella. Ne eivät osaa vielä vierastaa ihmistä. Kaislikot kuhisevat, tosin vähemmän kuin viime kesänä. Pientareet on jo parturoitu koiranputkista ja voikukista. Edellisellä pienellä kävelyllä aistin niittokoneen jäljiltä tutun vastaleikatun ruohon tuoksun. Tänä aamuna enää en.

Jostakin ilmaantui kesänuha. Vettä on tullut niin runsaina kuuroina, että purot solisevat kuin keväällä. Päällimmäisenä luontoäänenä erottuu räkättirastaiden säksätys. Olisi kannattanut palata kotiin samaa metsäreittiä. Moottoritien lähestyessä liikenteen melu alkoi koskea korviin.

Varhaiset sunnuntaiaamut saattavat olla hiljaisempia. Nyt arkiaamuna moukaroitiin vanhaa varastorakennusta pois valmistumassa olevan marketin takaa. Siitä tuli lisä-ääntä. Mielessä käväisi, tätäkö tämä nyt tulee olemaan. Jatkuvaa liikennevirtaa, kun marketti avaa ovensa. Kohonnut polttoaineen hinta ei ainakaan vielä näy eikä kuulu liikennemäärissä. Hyvä, että kuitenkin sain kävellyksi sen matkan. Seuraava kävelykohde on kyllä jossakin aivan muualla, vaikka sitten pitäisi ajaa hiukan autolla aluksi.

Päivänkakkarat ja harakankellot kukkivat jo runsaina suotuisissa paikoissa. Puna-apilakin. Jokohan mesiangervot? En näköjään osaa seurata kukkien kesärytmiä entiseen malliin, kun puuttuu se vuosia tarkkailemani oma mökkitontti. No, kieloja olen nähnyt Puijon portaiden alla, suopursuja lähilammen rannassa, lemmikkejä, ailakkeja, akileijoja ja hiirenvirnoja ihan omassa kukkapenkissä. Harjaneilikka on nupulla. Siirretty pioni ei taida jaksaa kasvattaa nuppuja tänä kesänä. On muuten kyllä lähtenyt hyvin juurtumaan. Puolukka kukkii. Mustikasta ei vielä näe, tuleeko marjoja. Suolle kun pääsisi - vielä.

Pidimme mökillä mökkipäiväkirjaa. Tasan kymmenen vuotta sitten siihen on lyhyesti kirjattu: "Vihdoinkin kesä! Lämmintä 22 astetta. Tuulee. Aurinko paistaa. Tosin ötökätkin vaivaavat, jalastani vuotaa verta monesta paarmanpuremasta. Kitkin mansikkamaan, kukkia on paljon. Pysy, pupu, poissa! (Sillä oli tapana syödä ensin tillit ja sitten mansikankukkavarsia.) Avain katosi ja löytyi. Ilman paitaa ensi kertaa tänä kesänä."

Tänään oli niin viluinen olo, että mieluusti (vaikka ihan pakostakin, koska tiskikone on rikki) tiskasin käsin. Mikä tässä on ollessa pihlajien, syreenin ja riippakoivujen katveessa. Kotona. Eikä ole ötököitä eikä paarmoja. Vastaleivottu pulla tuoksuu. Vaari leipoi. Minä puhuin puhelimessa. :)