Back in USSR

Hiljan edesmenneen äitini jäämistöstä löytyi sattumoisin aika monta vanhemmilleni kirjoittamaa kirjettä ja korttia silloisesta Neuvostoliitosta. Kuvassa on opinahjoni, Kiovan valtiollinen yliopisto l. KGU. Isompi määrä ajankuvausta rajan takaa on miehelleni lähettämissä kirjeissä, jotka ovat kaikki tallella. Ne ovat 70-luvun alusta.

Ensimmäisellä opiskelukomennuksella minulla ei ollut kameraa mukanani, joten äsken löytämäni sivusto kuuluisan National Geograhpic-lehden valokuvaaja Dean Congerin kuvat tavallisesta neuvostoarjesta tuolta ajalta koskettavat kovin. Ovat kuin kuvitusta tuohon aikaan ja kirjoittamiini kirjeisiin. Toisella pidemmällä jaksolla minulla oli mukanani jo häälahjarahoilla ostettu Minolta ja muutama diafilmirulla, mutta valitettavasti valokuvaamisen taito oli hakusessa. Joitakin kuvia toki on. Ja talvella skannattuja dioja, joiden puhdistaminen on vielä kesken. Käyttämäni diaskanneri ei poistanut automaattisesti roskia. Työ on siis kesken. Niin kuin moni muukin alkamani askar.

Äsken uutisissa Museovirasto kaipaili vanhoja valokuvia oman maamme arkityöstä, kodeista ja perhe-elämästä digiarkistoitavaksi ja julkaistavaksi netissä. Kuinka moni haluaa valokuva-albuminsa nettiin? Mietityttää ainakin minua. On kyllä harmillista, että isovanhemmilta jääneet kauniit kunnon valokuvaajien ottamat kuvatkin ovat jääneet tunnistamattomiksi. Itse tunnistan kuvia viiden vuosikymmenen ajalta, mutta sitä vanhemmat jäänevät arvoituksiksi.

Oma todella myöhäsyntyinen valokuvaharrastukseni taitaa suuntautua väärille urille, kun kerään esim. digikasviota, annan kameran vangita maisemia ja rakennuksia. Tällaisina viileinä ja sateisina heinäkuun päivinä olisi hyvää aikaa täydentää tekstejä kotialbumeihin, jos ne sieltä vielä puuttuvat. Kun ei nyt jäisi vain aikomukseksi. Jälkipolvi saattaa kiittää sitten joskus.