Täysiä päiviä

Kaksi tiiraa ei liikahdakaan, vaikka tassuttelen aamuauringon lämmittämää laituria keinuttaen melkein liki. En kanna nykyään kameraa taskussa. Tuulee idästä eikä vesi ole lämmennyt lainkaan. Ei se ole enää kunnon kylmääkään. Ranta on siistiytynyt, saunaremontti on loppusuoralla. Yö oli pätkäuninen. Käsiä puuduttaa. Unetkin heittävät milloin minnekin. Kova valo koskee aina vaan silmiini. Kai se johtuu veden pinnan heijastuksesta. Silmäystävällisempää olisi kävellä metsäpolkuja. Heti aamusta kasaa pilviä. Ja illansuussa jo sataa.

Tuli muuten melkein kiire rauhalliselle aamupalalle, koska päiväretkeläiset olivat tulossa. Emme jaksaneet rytmittää päivää etukäteen, mikä ei ollut tarpeenkaan. Heti kun kummitäti on halattu melkein mustelmille, alkaa touhuilu. Ja ääntä riittää. Tunnusteltiin eri kieliä. Ranskaa, venäjää, ruotsia, savoa... Sikin sokin. Hihitellen. Pelikaappi oli tällä kertaa kysytyin. Oli kokeiltava Quartoa, laivanupotusta, rekkakuskia ja muitakin. Babybornille virkattiin kaulaliina, ranneke ja Nalle Puhille turkkinsa värinen kantolenkki. Sormivirkkaus oli Noorasta kivaa. Oli hänellä mukanaan myös ensimmäinen kutomansa matto. Syksyllä alkavaan kouluun oli tutustuttu, mutta oma tuleva opettajapa oli sattunut olemaan luokkaretkellä kyseisenä päivänä. Harmillista.

Ruokailun jälkeen oli luvatun retken vuoro. Työt jaettiin. M. laati kartan, kiikari etsittiin mukaan. Rasteja oli muutama. Piti bongata mm. neljä linnunpönttöä, poimia kimppu kukkia äidille ja toinen mummulle, joka tiskaili sisällä ja odotti vaarin puhelua, milloin retken pääterasti alkaisi häämöttää. Siellä olisi aarre. Oli luvassa savun tuoksua hiuksiin, iholle ja vaatteisiin. Siinä sivussa joimme päiväkahvit. Grillimakkarat kelpasivat, vaikka vasta nautittu lounaskin oli ollut runsas. Mukana olleet polkupyörät saivat levätä pihassa, koska Oskari oli vasta äskettäin oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Patikoiden näkee ja kuulee niin paljon enemmän. Oli ollut onnistunut retki.

Isänsä haki uuvahtaneet päiväläiset kotiin, retkiohjaajat lähtivät hiukan myöhemmin kohti kotia mukanaan lasipurkillinen vanhoja kuivattuja ruusuja. (Tuoksuivat vahvasti vielä.) Toivottavasti edes hiukan levänneinä. Päivät kuluivat turhankin joutuisasti.