Päivän päätteeksi

Toistuvat aikaiset aamut, niin kauniina kuin ne kesällä avautuvatkaan, alkavat vähitellen väsyttää. Tänäänkin lounaan jälkeen minun oli mentävä päiväunille. Univajetta on. Rentoutuskasetti soimaan ja mukarentoutumaan. Nukahdin. Sitähän ei rentoutuessa saa tehdä.

Kuntoutuskursseilla rentoutusharjoituksissa ohjaajat kiertävät varpaisillaan nykimässä nukahtaneita hereille. Unilukkarit. Kotona ei niin onneksi tapahdu. Nukkuminen on kuin panisi rahaa pankkiin. Nuorena ainakin sanottiin niin. Luulen, että vieläkin tuo viisaus on voimassa. On totta, että kivun hallitessa lihakset eivät rentoudu edes nukkuessa. Tänään tunsin sen konkreettisesti. Puolen tunnin unen jälkeen kroppa oli samassa juntturassa kuin ennen nukahtamista. Hyvä, että opettavat rentoutumaan. Nukkuahan kai kaikki osaamme.

Eilinen vesikävely pitkästä aikaa olikin pikemmin haitaksi kuin hyödyksi. Tai sitten koko rahan edestä-ajatus viivytti liian pitkään altaassa. Olemme niin epäsuhtapari. Kävelen vedessäkin vain puolet mieheni kulkemasta matkasta. Emme toki kilpaile. Kylpylän kertamaksu on sen verran hintava, että ei aivan varttitunnin päästä viitsi lähteä pois. Jospa tämä tästä taas rauhoittuu, kun lääkitsen itseäni ja hengittelen kotimatolla muutaman päivän enkä sorru iänikuiseen yliyrittämiseen. Sisukkuus ei ole kohdallani enää hyve.

Olisi paljon lukemista ja kukkailoja, uusiakin ihanaisia (kuva) seurattavia. Bloggaaminen ei nyt oikein luonnu. Ehkä on tauon paikka kirjoittamisissa ja kuvaamisissa. Konekin kangertelee. Siis hidastelee. Uskon, uskon minä vähemmästäkin. Istuminen ei tee nyt hyvää. Hus, hus! Lepäämään. Menen.