Kestävää kehitystä?

En malta olla palaamatta ajatuksissani kirpputoreille. Olen keskustellut niistä useammankin henkilön kanssa. Lapsuudessani vaatteet ja jalkineet kierrätettiin omassa suuressa sisarusparvessa aivan loppuun. (Omien lasten ollessa pieniä vaatteita ja urheiluvälineitä kierrätettiin serkusten ja joskus ystäväperheiden lasten kesken.) Käsitettä ongelmajäte ei ollut, joten maatumattomat tarpeettomiksi käyneet roinat saatettiin upottaa vaikka suohautoihin tai vesistöihin. Muka syrjässä olevat kivenkolot ja -onkalot palvelivat myös jätteiden loppusijoituspaikkoina.

Itsekin olen perannut kiviraunioita ja löytänyt niistä esim. vanhoja akkuja (vai mitä anodeja ne olivat), rikkoontuneita posliiniastioita, ruosteen syömiä emalikattiloita ja -sankkoja, ehjiä ja rikkinäisiä pulloja vaikka kuinka paljon. Osan olen taltioinut aarteina käyttöön tai kierrätykseen. Osa on viety oikeaan osoitteeseen l. ongelmajätelaitokselle.

Usein kuulen ihmeteltävän kirpputorien korkeita hintoja. On päivänselvää, että hyväntekeväisyysjärjestöt kuten Punainen Risti haluaa kerätä varoja. Pyytäkööt siis niin paljon kuin asiakkaat ovat valmiita maksamaan. On kai enemmän kysymys (tai tulisi ehkä olla) asenteesta säästää luonnonvaroja kuin saada itselleen jotakin arvokasta epätavallisen halpaan hintaan. Moni on valmis maksamaan vaikka saman hinnan kuin uudesta vaatteesta, koska tietää, ettei ole ko. tuotteen ensikäyttäjä eikä ainoa käyttäjä. Omaa asennettaan voi käydä testaamassa vaikka täällä.

Millainen henkilökohtainen ekologinen jalanjälkesi on? Jos kiinnostaa, sen taas voi käydä laskemassa täällä. Itse sain viimeisistä kolmesta päivästä varmaan kaukana todellisuudesta olevan tuloksen, koska jalanjälkeni sen mukaan olisi vain 0,7 hehtaaria, mikä tarkoittaa 0,3 asukkaan elintilaa tällä Telluksellamme. Ja minä olen sentään aika kookas ihminen. Käytän enimmäkseen kierrätettyjä vaatteita. Korjaan ja paikkaankin. En ole käynyt suihkussa, vaan pulahtanut aamuisin kylmässä vedessä jne. Tosin on todella vaikea arvioida, millaisen maa-alan tallustelemani kävelytien pätkä tai katu on vaatinut. Virhemarginaali on siis iso minun kohdallani. Kunhan kokeilin, vaikka tärkeästä asiasta on kysymys.

Kuvan rikkoutuneet tuulilasit ovat ongelmajätettä. Valitettavasti niitä ei voi uusiokäyttää. Meilläkin on tänä keväänä mennyt rikki jo yksi tuulilasi vaihtoon asti. Se ehti olla paikallaan viikon, kun taas jostakin napsahti kivi tai nasta ruutuun. Jälkimmäisellä kerralla vaurio oli niin pieni, että sen pystyi vielä korjaamaan.