Silmäpuusti

Asiaan vihkiytymätön saattaa ajatella, että pihakirppisten järjestäminen on helppo juttu. Ammattilaisilta se sujunee sutjakkaasti, mutta ensikertalaisella pitää olla vähintään kirpputoriasiakkaan kokemusta. Aikamoinen revohka se on.

On harkittava, mistä on valmis luopumaan ja minkä hyväksi tai millä hinnalla. On huolehdittava ilmoitukset, siis mainonta. Säätä ei voi säätää, mutta onneksi tämä päivä oli suotuisa ulko-oleilullemme. Sen verran ensikertalaista jännitti, että heräsin jo neljältä. Moni asia oli vielä kesken. Mm. pullaa piti vielä leipoa. Oli tarkoitus tehdä se yhdessä. Tottunutkin leipoja saattaa epäonnistua. Onneksi taikinasta tuli helposti leipoutuvaa.

Pienimmäinen pisteli omat pullansa taikinana suuhunsa. Keskimmäinen , 3v, leipoi jättimäisen "silmäpuustin", koska isoveli leipoi kanelittomia korvapuusteja. Variaatioita siis riitti. Aikuisten kontolle jäi kolme pellillistä tavanomaisia raesokerikoristeltuja peruspullia. Olivat taatusti tuoreita tarjottavaksi. Siinä sivussa valmistettiin lounas, hinnoiteltiin kymmenittäin tavaroita, pienimmäinen sai rauhassa tyhjentää olohuoneen lelukaapin sisällön lattialle... Kaikki järjestyi kuitenkin ajallaan. Mitä nyt ne kukkapistokkaat unohtuivat ikkunalaudalle.

Jo ennen ilmoitettua alkamisaikaa asiakkaita alkoi virrata. Tuli ihan kiireen tuntu. Kirjat, hatut, mutanttininjakilpikonnat, vanhat lasten korttipelit, vaatteet alkoivat vaihtaa omistajaa. (Osa oli jo sisällä löytänyt uuden kodin.) Kirpparipomo (5v.) halusi minut kirstunvartijaksi ja siinä sitä sitten oli istuttava ja osattava ynnä- ja vähennyslaskua. Vanhasta muistista otin mukaani kynän ja paperia, joita en tosin tarvinnut. Kännykkä jäi sisälle. Oli mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla ihmiset tekevät osto- tai ostamatta jättämispäätöksensä. Yhtään valokuvaa en ehtinyt ottaa.

Ihmisillä on tavaroita kyllin. Ota tästä ilmaiseksi-laatikotkin saivat olla melkein koskematta. Tärkeintä oli kuitenkin yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo. Kontti tai Pelastusarmeija saavat jäljelle jääneet tavarat. Keskimmäinen kyllä halasi pitkään ja kysyi, että voisiko ensi kerralla olla hänen vuoronsa olla johtaja...