16. maaliskuuta 2008

Virvon, varvon

Pääsiäisenvihreänkeltainen sulkapallo ja gollan (lahjaksi saatu) kätevä kameralaukku tuossa pöydällä muistuttavat kylvämättä jääneestä rairuohosta. Minun arkeni ja pyhäni ovat niin täynnä tyhjää tekemättömyyttä. Päivät tulee lasketuksi vähenevistä antibiooteista ja SUP-päivistä eikä kalenterista. Viimekertainen valokymmenminuuttinen oli liikaa tai sitten valohoitoturvalliseksi antibiootiksi tiedetty ei ollutkaan sitä. Iltaa kohti selkä punehtui punehtumistaan. Huomenna on taas lyhennettävä aikaa, oletan. Miten ajan milloinkin koemme. Nyt sitä tuntuu olevan ylenpalttisesti. Siis liikaa.

Uudemmissa lähiöissä kuului virpojia liikkuneen vilkkaasti. Täällä taas tavanomaista vähemmän. Ainokaisemmekin soittivat förskottia, voivatko noin tunnin kuluttua tulla virpomaan. Tummaa suklaata löytyy aina ja kurkkupastilleja. Ne eivät ilahduttaisi. Jotakin muuta oli harkiten etsittävä, koska kaupatkaan eivät olleet vielä auki. Varsinaiset virpomapalkat olivat jääneet perjantaina ostamatta. Löytyi kuitenkin mieluisa aiemmin hankittu lelu pienemmälle ja isommalle rahapalkkaa. Tärkeintä oli, että itse tehdyt kauniit, mutta tänä vuonna pajunkissattomat (kuvassa viimevuotiset) vitsat tuli käytetyksi varsinaiseen tarkoitukseensa. Huivipäinen tummapisamainen noita kissoineen oli iloa tuottava näky ja yllätys. Lomansa alkaakin vasta huomenna. Mummu pitikin nyt virpoa terveeks!

Ja yksinkertainen keittolounaamme sai lapset rientämään pikapikaa pöydän ääreen. Eivätkä vanhemmatkaan panneet pahakseen. Oli jouduttava tänään vielä moneen paikkaan. Teemasynttärit tuntuvat olevan in. Tänään oli tulossa yhden eskarikaverin kisusynttärit. Luudallaan liikkeellä olevan noidan pitkähäntäisen mustan kissan asu oli onneksi niin joustavaa materiaalia, että siinä se teema-asu oli. Kotitekoinen inkkaritytön nahka-asu löytyisi vielä meidänkin vaatehuoneen uumenista. Ehkä senkin aika tulee vielä. Oikeastaan nyt jälkeenpäin harmittaa, etten tullut keksineeksi omiin synttäreihini mitään sen kummempaa teemaa. No, suuri asia oli jo se, että yleensä sain ne aikaiseksi. Tosin pienellä painostuksella. Mukavia muistoja niistä jäi ilman teemaakin.

2 kommenttia:

  1. Minusta niille ronteille ei saisi antaa rahaa. Voisi jotain arvottaa muussakin kuin rahassa. Eihän se mikään yhteisvastuukeräys ole.

    VastaaPoista
  2. AKH,
    On tullut tuotakin harkittua aika paljon. Siis miten yleensä nykyään korttien kulta-aikana lapset oppivat rahan. Kaupassa vilautetaan korttia eikä ostosten hintaa tarvitse laskea etukäteen, kuten teimme ennen korttiaikaa. Ostettiin konkreetisti korkeintaan sen verran, mihin lompakossa oleva raha riitti. Itse vastustin aika pitkään koko korttihommaa. Euroakin. Mutta mukaan oli mentävä.

    Minusta on hyvä antaa vaikka euron kolikko (semminkin kun ovat omia vunukoita), jotta sen kolikon arvo tulisi selväksi jollakin tavalla. Eihän sillä kyllä nykyään mitään taida saada, kun kahvikupponenkin maksaa jo puolitoista.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!