Virrassa mukana

Mitä vähemmän pääsen liikkumaan ulkona, sitä tärkeämmäksi tämä kone näyttää tulevan. Ei oikeastaan kone tietenkään, vaan se minne tällä pääsee. Kuvien kanssa tulee leikiteltyä. Nytkin laitoin latukuvadiasarjan tilalle värikkäitä vempeleitä. Viihteen vuoksi. Viihdebloggaajaksi en kuitenkaan oikein kai taivu. Tai lukijathan se päättävät. Kansatieteestäkin puhutaan, koska tämä blogitutkimus on käsittääkseni valittu “vuoden 2007 ansiokkaimmaksi kansatieteelliseksi graduksi”. Eihän se ole kansalaisjournalismia, jos toimittajat ottavat bloggaajiin yhteyttä juttuaiheiden toivossa?

Eilen yritin hiukan siivota laatikoiden sisältöjä, erottelin valokuvia korteista. Poisheitettävää ei juuri löytynyt. Tavarat vain vaihtavat säilytyspaikkaa. Odotan rakkaita pääsiäisvieraita. Plaraan lehtiä ja keittokirjoja, jotka kattavat kauniisti ja niin keväisen keltaisesti. Luen toisten ruokasuunnitelmia. Vesi herahtaa kielelle. Rahkaa pitää ostaa. Ihanat Pietarin vatruskat. Olisimme ostaneet KYSin aulan myyjäisistä rahkapiirakkaa, mutta kymmeneen mennessä ne olivat jo kaikki menneet.

Jos jotakin pääsiäisruokiin pakosti minulla kuuluu, se on rahkapiirakka, kananmunat ja mämmi. Lampaaseen en ole koskaan tykästynyt. Johtuu kai siitä, että 60-luvulla sain sitä liian usein Sussexissa. Lakkakiisseli olisi keltaista, mutta koska luumukiisselikin on pannassa, ehkä teemme lakkarahkaa. Keväänvihreäksi erilaisia salaatteja ja yritän etsiä (en nyt muista onko), löydänkö vihertävän pöytäliinan.

Olen huono komentamaan. Siispä ruokahankinnatkin jäävät huomiseksi. Lauantaiksi on luvassa yllätysmenyy. Jos olisi ne rahkapiirakan tarveaineet nyt kotona, ehkä tekisin sen itse. Onhan meillä yleiskone. Kaulitseminen on vain vaikeaa. Onneksi kaikkea saa valmiinakin, kun vain osaisin tehdä sen ostoslistan valikoimia näkemättä. Pyhiksi erilaisen kuin arkena.