27. maaliskuuta 2008

Tuiskua ja lumimyräkkää

Hangilla ja puitten oksilla kieppuva kuiva lumi on mukavaa katseltavaa sisällä lämpimässä. Kieputus kertoo kuitenkin navakasta tuulesta. Tuisku nietosti entisen lumen valleiksi kapeille kulkuväylille. Sankka pyry alkoi melko tarkkojen sääennusteiden mukaan. Kuitenkin moni koki tulleensa taas yllätetyksi.

Ihmettelen ettei vastaavaa olisi muka ollut vuosikausiin. Päivälehti uhraa tälle maalismyräkälle ilmiöineen ainakin kaksi kokonaista sivua. Jokatalvinen ilmiö on vain päässyt unohtumaan sumu-usvatalven aikana. Antoi tällä kertaa odottaa itseään maaliskuun lopulle asti. Parempi nyt kuin kesäkuussa.

Kyllä suomalainen lumimyräkälläkin lähtee liikkeelle, jos on tärkeä meno. Niin minäkin. Ajoväylä oli tasavalkoinen, siis raiteeton ja melko liukas. Linja-autokuskien oli vaikea saada ajokkejaan tottelemaan pysäkeillä. Itse en nähnyt vaaratilanteita. Tosin matkaakaan ei ollut viittä kilometriä enempää. En pelkää tarttua rattiin kelillä kuin kelillä. On niin paljon kilometrejä takana. Kävin kokeilemassa vesivoimistelua - tunnustellen. Altaassa tuli hiukan kylmä, kun ei voinut liikkua kyllin rivakasti. Muuten positiivinen kokemus. Luulivat tosin minun olleen jossakin etelänmatkalla, koska SUP-hoidon sivuvaikutuksena saa tasaisen rusketuksen.

Seurattuani sireenin nuppujen turpoamista pitkin syksytalvea (jota kesti siis tammikuuhun asti), iloitsen pensaiden ja perennojen saamasta lumipeitteestä edes lyhyeksi ajaksi. Luultavasti kasvuvauriot ovat ehtineet tapahtua, mutta nyt voi edes mielikuvitella talven olleen. Käyneen. Tänään on enää ripotellut erikokoisia lumihiutaleita. Ladut on ajettu yltiöhiihtäjille. Sukset jalassa syntyneille, mihin joukkoon itsekin aikoinaan lukeuduin. Mies olisi voidellut minunkin sukseni sopiviksi. Ymmärsin kieltäytyä, vaikka kolme viikkoa sitten kirurgiselta lähtiessäni lääkäri sanoi, että voisin vaikka heti mennä allasjumppaan ja fysioterapiaan. Tohtorin poistuttua hoitajat heti epäsivät minunkin mielestäni kummallisen ohjeen. Voihan sitä antaa vaikka mitä ohjeita, kun ne tikit eivät ole omassa nahassa. Hyvä kun pääsen edes kävelemään toistaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Täälläkin on maisemat aivan valkeat, mutta päivän viisi lämpöastetta muuttanevat kaiken.

    Tikattuna olisin minäkin varovainen.

    Malttia, lämpöä, toipumista ja vahvistumista!

    VastaaPoista
  2. Haavetar,

    Kiitos toivotuksistasi. Runsaan lumentulon seurauksena kaikkialla on häikäisevän kirkasta.

    Missä sitä malttia olisi myytävänä? :)

    Toisaalta, ellei elämä muuta opeta, niin opettaa ainakin hiljaa kävelemään. Olisiko pappani sanomisia.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!