Titityytä

Nyt sitä on. Vitivalkoista pumpulia, ei puuteria. Herkästi putoilevaa, haurasta, harsomaista, kevyttä huntua puitten ja pensaitten yllä. Kuva ei ole tätä päivää. Jätin kameran kotiin säästääkseni oikeaa hartiaa. Kuvatessa jotenkin unohdan kehonhallinnan (joka on hikistä kokopäivätyötä eikä mitään pilatesta eikä aleksanteritekniikkaa) eikä siitä hyvä seuraa.

Odotin yli puolen päivän omalääkärin puhelinsoittoa. Jumppasin, venyttelin. Yritin lukea. Kahtakin eri kirjaa. Keskittyminen on nollassa. Kävelin ikkunasta toiseen. Oli hirmuinen hapen ikävä. En kyllä selältä pystynyt istumaankaan. Taas entrattiin lääkitystä takaisin entiseen malliin. Uusi korotti verenpainetta ja nosti sykettä.

Nämä jatkuvat lääkekokeilut antavat toivoa hetkeksi ja epäonnistuessaan tekevät hallaa. Ärsyyntynyt pieni minäni kiskoi SI-liivin tueksi, kiinnitti kantapiikit kenkiin ja nappasi sauvat ovenpielestä. Olipa kirkasta, vaikka taivas oli pilvessä. Lumeen vangittu valo sattui silmiin. Köpöttelin hiekoitettua kävelytietä aikani. Seurailin koulusta palaavia alakoululaisia. Ihmettelin miten nykyään reput ulottuvat puolireiteen asti. Eikö enää saa lapsille sopivan kokoisia reppuja? (Muistin oman vihreäkankaisen sopivan kokoisen ekaluokkalaisen reppuni. Hetken kuvittelin astelevani hevosenjäljissä tai reen raiteella. Yritin puristautua muistokuplan sisään, että kiristys helpottuisi.) Näki miten juuri ja juuri mustikanvarvut peittävä lumikerros houkutti lapsia kiertoteille ja ojanpohjiin testaamaan lumen alle jääneen jään vahvuutta. Lumisina sitten heitettiin heipat erotessa.

Paluumatkalla valtaisa aurausauto oli aurata minutkin. Koska en mitenkään päässyt sen tieltä pois, päätin jäädä seisomaan paikalleni ja odottaa, mitä tapahtuisi. Auto hidasti ja hidasti ja ohitti minut viiden sentin päästä. Kiihdytti sitten taas vauhtiaan. Olipa ymmärtävä kuski. Uskon hänen hidastetuista liikkeistäni osanneen päätellä, miten tulee toimia. Autojen äänten hetkeksi häivyttyä aloin kuulla voimakasta vanhanaikaista titityytä kolmine tavuineen ja pitkään. Kotiin saakka. Se on kevät.