Smurffien vankila kadonnut

Iloinen puheenpulputus täytti tupamme eilen illalla. Äidin ja isän yhteensopimattomat työaikataulut toivat lapsenlapset muutamaksi tunniksi meille. Oli paljon tärkeää tekemistä, joihin kului paperia arkkisotalla. Joulukortit laitettiin kauneusjärjestykseen. Nukkekotia kalustettiin myös. Tällä kertaa olivat pyöreäpäiset sakset tallella ja Noora, 6v, pääsi leikkaamaan myös paperinuken vaatteita. Tarkkaa puuhaa.

Kotoa oli isän vanhoista tavaroista löytynyt ikivanhan muovihäkin avain. Kyseinen pieni häkki on ollut smurffien( Edit. avattuani seuraavan aamun lehden huomasin, että parempaa päivää ei tälle smurffien 50-vuotisjuhlapostaukselle olisi voinut osua) vankilana viime aikoina. Vaan mihin se oli nyt kadonnut? Ellen väärin muista (koska se oli irtopalasiksi hajoavaa sorttia), olen saattanut poistaa sen lelustostamme joulun jälkeen. Muutenkin voisi inventoida nuo yli kolmenkymmenen vuoden takaiset lelut. Mutta siitä joutuu näköjään heti tilille. Aikamme maltoimme Oskarin, 4v, kanssa etsiä häkkiä. Ei sitä löytynyt. Onneksi ei tullut paha mieli. Taitaa kotonakin olla lelut joskus kateissa. Sitä paitsi en enää muista, mihin talletin sen vasta löydetyn avaimen.

Istuimme sohvalle ja katsoimme porukalla Pikku Kakkosen. Sitten askartelimme neulojen ja lankojen kanssa ompelukuvia. Nekin ovat viime vuosituhannelta. Nyt tuli viimeinenkin ainakin aloitettua eikä neula pistänyt sormeen kuin muutaman kerran. Väsyn iskiessä syötiin iltapalat ja puettiin yökkärit valmiiksi päälle ja katseltiin skannattuja dioja, joissa oma isä sisaruksineen opetteli neulan ja langan käyttöä samojen Aku Ankka-ompelukuvien parissa. Sepä olikin hauskaa. Mutta pitkä päivä näytti jo painavan silmäluomia. Isä ehti hakemaan pikkuiset omaan kotiin melkein normaaliin nukkumaanmenoaikaan.

Etälapsenlapset puhuvat puhelimessa kanssamme, jos heillä sattuu olemaan asiaa. Aina ei ole. Tavallisin kysymys kuuluu: "Mitä te teette?" Eilen oli mistä kertoa. Jokunen päivä sitten Onni, 4v, oli yllättänyt isänsä uudella tiedolla. Hän oli kertonut tietävänsä, kuka on Räikkönen. Ja Kuivalainen. Isä oli kysynyt, tietääkö hän mahdollisesti muitakin formulakuskeja (perheessä, jossa formuloita ei katsota). Joo, Massa ja Alonso. Sama pieni poika, joka joulun seutuun totesi, että mummulan sohvalle mahtuvat kaikki maailman viisi miljardia ihmistä, jos laittaa ne päällekkäin. Pienet korvat nappaavat tiedonmuruset vaikka mistä. Siksi joskus aikuisten asioista keskustellessamme vaihdamme kieltä. Jotta lapset saisivat olla lapsia pidempään.

Kuvan smurffia kuuluvat sanovan opettajaksi. :)