Pilvi-mamma

Koko viikko on mennyt talvea odotellessa. Eihän tässä mitään hätää muuten, mutta routaantunut maa jäädyttää sateen ja sulaneet lumet ikäviksi iljanteiksi. Olisi joko tai. Nyt on sekä että. Ulkona liikkuminen on melkein mahdotonta. Ei auta sauvat, koska piikit eivät painu iskemättä jäähän. Eikä kiveykseen. Aivot huutavat happea. Silmät haluaisivat levätä taivaan sinessä, kuuraisissa auringon kultaamissa puitten latvuksissa. Pilvissä.

Minulla on kyllä tutkimisen alla joululahjaksi saamani Gavin Pretor-Pinneyn Pilvibongarin opas (Atena Kustannus, 2007). Olen päässyt sivulle 60, jossa on kuva mammasta - kaikkien pilvien äidistä. Koko humoristinen opas on kuvitettu kauttaaltaan Pilvenpalvontaseuran jäsenten ottamilla valokuvilla. Harmi, että kirjan kuvat ovat mustavalkoisia.

Yöpöydällä taas on yksi Coelho. En ole päässyt alkua pitemmälle. Tuon sen huomenna yläkertaan ja siirryn siihen, jos silmät kestävät lukea. Kirkasvalolamppu on edelleen tarpeen, koska tänäänkään päivä ei valjennut lainkaan. Luulin sen harmaimman jo väistyneen. Kyllä harmaus unohtuukin, kun pitää valot päällä ja katselee kesäisiä pilvikuvia.

Linnut muuten livertelivät jo keväisesti postinhakureissulla ja sireeni on taas sekaisin vuodenajoista. Vuorenkilpikään ei nuku. Leikkasivat pihlajan niin, etten näe sen silmujen kokoa. Pitääkö tässä alkaa etsiä kevään merkkejä jo ennen talven tuloa?