Eilen seisoskelin pitkän tovin (vaihtaen painoa jalalta toiselle tosin) keittiön ikkunan ääressä ja bongasin huvikseni lintuja. Lyijykynä kädessä. Se oli siinä puolisen aikaan. Onhan BirdLifen pihabongausviikonloppu.Minä en ole hyvä tunnistamaan lintuja, en ilmiasusta, en äänestä. Jotakin on sentään eläinopin tunneilta tarttunut päähän. Ja kirjahyllystä löytyy kyllä keskikoulun eläinopin lisäksi peräti K.E.Kivirikon Suomen selkärankaiset Vertebrata fennica( WSOY, 1940) ja linnunlaulu-CD. Olisikohan täällä helppo oppia? (Linkki löytyy myös sivupalkista.)
En minä jaksanut kahta harakkaa, viittä varista ja muutamaa talitinttiä pitkään seurata. Oli ihmeen hiljaista linturintamalla. Joskus näen sentään muodostelmalentäviä tilhiparviakin. Punakoison marjatkin saivat olla ihan rauhassa. Tänä aamuna hämärän hiipuessa tinttirintamalla kuulosti eilistä lupaavammalta. Ehkä linnut livertävät hyvät huomenet toisilleen. Jätän lintujen bongailun suosiolla tosiharrastajille. Vaikka Pirkka-Pekka Peteliukselle, lempiohjelmani Luontoillan uudelle isännälle.
Lähdin bongaamaan ulkoilijoita ladunvarteen. En olisi lähtenyt, ellei paikallisradio olisi narrannut, että latu olisi jo hiihdettävässä kunnossa. Oli tarkoitus topakasti tuettuna kokeilla hiihtämistä ensimmäisen kerran pariin talveen. Mitään latua ollut. Tampattu vain. Terveselkäisille ja puolikuntoisillekin se varmaan riittää, mutta minunlaiseni liikkuja olisi tarvinnut ne koneella vedetyt raiteet. Hiukan kokeilin. Ei joustanut selkä, ei kääntynyt pää eikä kiertynyt lantio. Hiihdä siinä sitten. Sitä paitsi harmistutin kumppanikin pyytämällä heti pitoa lisää. Ei tykännyt hän.
Kävin kuitenkin ja jonkin tovin "hiihdin" . Menoni oli kuin hidastettua elokuvaa, mutta moni minua iäkkäämpi kuntohiihtäjä sivakoi reipasta tahtia ohitseni useamman kerran. Linnunlaulut jäivät kuulematta, kun kaveriporukoissa reippailevat miehet keskustelivat äänekkäästi. Lumihuntuinen metsä. Verraton äänentoistaja. Mutta ne äänet! Oli aggressiivia kerrakseen. Oikein myötähäpesin kuullessani melkein kaikki kielemme alatyyliset välimerkit aamuhämärissä. Opettajuus oli putkahtaa pintaan. Ei onneksi kuitenkaan.
Mutta jos nyt te männäaamuiset arvon murtsikkamiehet satutte lukemaan (sic) tämän kirjoituksen, niin tiedätte, että erästä kamera kädessä liikkuvaa mummua nolotti puolestanne. Nuoretkaan noin rumia puhu! Uskon, että olette roolimalleja lapsenlapsillenne. Toivottavasti kotona kaikki on toisin.
Minäkin lähetin bongaustiedot birdlifelle... tosin aika hiljainen oli mökkipiha lauantaina, muutama sini- ja keltatintti, viherpeippo. Olivat viikon aikana syöneet ruokamökin tyhjäksi - tai - ehkä orava, närhi ja varikset, mene tiedä.
VastaaPoistaHiihtoreissuillakin näköjään voi törmätä melusaasteeseen, pah.
Sivuaskel,
VastaaPoistaSielläkin hiljaista?
Jotenkin metsä voimisti ääniä. Samoin kuin järvi joskus kesällä. Olin jo melkein unohtanut, miten suomea puhutaan... Työaikana vastaava kielenkäyttö oli jokapäiväistä kuultavaa ja siihen piti tarttua. Nyt ei enää tarvitse...
Kerran lähijunassa konduktööri pysähtyi rumia puhuvan miehen eteen ja uhkasi jättää tämän seuraavalle asemalle, ellei kielenkäyttö siistiydy. Mies pyyteli anteeksi konduktööriltä ja samassa osastossa istujilta. Hän ei lopettanut keskustelua vieruskaverinsa kanssa, mutta vaihtoi toiselle taajuudelle. Kyllä hän osasi. Korvat lepäsivät ja mieli.
VastaaPoistaVaikeaa ja uskaliasta silti on tavallisen kanssakulkijan ja -kuulijan huomauttaa sanasaasteesta (vaikka mieli tekisi). Ei tiedä, miten toinen reagoisi.
Paju,
VastaaPoistaOnkohan meillä kaikilla erilaisia kielinauhoja tuolla aivokopassa? Itse olen huomannut, että helposti myötäilen keskustelukumppanin puhetapaa. Kymenlaaksossa siet ja miet tulee heti. Ja tarttuu tämä savokin jollakin tapaa, vaikka hanttiin pistäisi. :)
Sepä se. Parempi väistyä kuin alkaa neuvomaan sanankäyttöä. Ilman virkapukua reaktiot saattavat yllättää.
Liike-epäterävyys kuvassa olisi ollut ihan paikallaan, jos et olisi heittänyt sumua silmiin.
VastaaPoistaAKH,
VastaaPoistaKun on nämä kuvankäsittelyohjelmat tässä (kyllä monikossa), joskus tekee mieli kokeilla. :)
LIISA, olet tosi hyvä! Mielipiteesi ovat terveitä, ja uskallat ne esittää. "Opettajuus" sanot, että tulee esiin. Meidän opettajien on aina tarvinnut puuttua asioihin, ja ennenaikaan se oli OK. ja odotettavissa. Nykyisin, kun eettisiä rajoja ei ole, ei noudateta, olemme vanhaa romua. Katsotaas, miten jatkuu vailla sääntöjä minkäänlaisia. Ja surraan.
VastaaPoista