Tein, tein tattusia

Kun liikkuminen vähenee, vähenee energiankulutuskin samaa tahtia. Jostakin luin, että painonhallinnassa on tärkeää aluksi sammuttaa nälkä syömällä oikein kunnolla. Jos siis syö vain kerran päivässä ja silloinkin niukasti, elimistö alkaa elää säästöliekillä. Se taas tarkoittaa sitä, että ruokaa harvoin saadessaan elimistö varastoi sen jonnekin, kenellä minnekin, eikä käytä sitä oikopäätä. Se tietää, että uuden annoksen saaminen on epävarmaa. Siksi se ennakoi, hamstraa ja säilöö saamansa energian "kellareihinsa ja komeroihinsa" kuten me ihmisetkin, jos on tiedossa vaikka lakko. Ohjeista ruokaremonttiin ei ole pulaa, motivaatiosta enemmän.

Olen parina päivänä joutunut panssaroimaan keskivartaloni kokopitkällä tukiliivillä. Huomasin, että se tukee nyt paremmin kuin kesällä. Siis painoni on noussut jonkin verran. Pienennän annoksia, alan syödä säännöllisemmin. Kyllä se siitä taas tasaantuu, jos pääsen jatkamaan allasjumppaa. Kahvipullasta pitäisi ehkä luopua. Hyvä sanoa tässä, kun keittiöstä kantautuu nenään vastapaistetun pullan tuoksu. Litran taikina! Tein sen kokeeksi kaurajuomaan. (Älä avaa linkkiä, ellet halua lukea mainosta.)

Minulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen ruokaostosten suorittamiseen hehtaarihalleissa. Lähikaupasta löytyy yleensä kaikki tarpeellinen. Toisaalta kaupunkiin on niin usein asiaa, että samalla voi käydä isommissa ruokakaupoissa. Markettien laaja tuotevalikoima saa liian helposti tekemään heräteostoksia. Kuten tänään tuo hiiva. Ei sitä ollut ostoslistassa, mutta kun pullanhimossa punnitsin paperipussiin kaksi ihan tavallista pullaa ja totesin, että ne maksoivat 1,79 euroa, taas vanha itaruus iski. Tuolla rahallahan leipoo itse vaikka kuinka monta pullaa. Tosin niitä tulee myös syötyä sitten useammin. Ei hyvä sekään. Mutta onpa pakasteessa edes jotakin tarjottavaa yllätysvieraille.