Mustisse, ehkä pari numeroo liia suurii, hiihtohousuihi ja sähkönsinisse ruffelitakkiin pukeutunut Veera, 14v, seiso jalat tiukasti yhres helmipakkases lumisel Haapamäen asemalaituril täsä ny ja orotti etelään lähtevää junaa. Se oli palaamas hiihtolomareissult kotisse. Häne oli tosihankala olo.
- Tarttis pääst pissal. -
Veera oli jo kerran käyny aseman viereises vessarakennukses ja torennu, et jokaine koppi oli visusti lukittu eikä suinkka hänel ollu sopivaa kolikkoo. Ei kyl ollu seteleitäkään.
- Mahtaks sitä sanokka kehrata, ett ol vaan se junalippu kotisse. Rahast oli ain, kui mun nysse tarttis sano, tiukkaa. Pikajunas olis sitte kyl kumminki ves. Juna oli ainaki varttitunnin myähäs. Tulis jo! -
Suures häräs Veera tarkkaili avaraa asema-aluetta. Häne ol pakko alkaa liikehtiä.
- Mihi vois mennä? Voi, ku olis kotona maal. Vois kui vaa kyykistyä tienposkeen kaikes rauhas. Tääl ku o täsä ny ihmissi joka pualel, hevossi ja autoi. Ei metsän, kui mun nysse tarttis sano, suojaa missää. -
Veera puristi yhä tiukemmin reisiääs yhteen. Se tiätty mietti kuumeisest ratkasua polttavaan onkelmaan. Lopult se käveli simmottos sit vaa ristiaskelin uurelles vessarakennukse. Sem pare vaa ties, ett jottan peruuttamatonta tapahtuis.
- Toi lavuaari o aivan liian korkeal. Ei ees viemäriä missään. Enhän mää ny voi tähän lattial. -
Turkikssi pukeutunu rouvashenkilö kävi peilaamas nimpal pitkää itseään. Veeran rakko ol revetä. Ja silloin se simmottos sit vaa tapahtus. Onneks se naine ehti poistuu. Kuuma pis ko pesuves alko valua pitki Veeran reissi. Tiätty vaatteet kastuivat kenkiä myäten. Kyl mar sit olo helpottus, mut vaa hetkeks. Pikajuna kumminki saapuis kohta. Ei ollut mil sem pare kuivata vaatteit. Tiätty parist nenäliinast ei juuri olt apua. Onneks housut olivat mustat.
Ulkona pakkane melko nopiast tärkkäs märät vaatteet. Usean täsä ny tunnin junamatka oli eres. Puupenkki kastus Veeran al. Se totanoi peitti puumerkkinsä simmottos sit vaa hualellisesti laukulas siks aikaa, ku vihro kävi junan vessas. Veera tunsi tiätty ikävän hajun vaatteissas. Häpeän syvä puna hehkus ja säilys Veeran poskil kotisse asti.
- Mahtaks sitä sanokka kehrata koskaan kellee…-
-----
Tarinamaanantain 35. aiheesta Silloin osin turkuraattorilla mukailtu tarina.
Ny se on sit sanottu ;) Ei taija Veera olla ainoa tuommosen kohtalon kokennu.
VastaaPoistaVoi jee, Veera ressu! Mut hyvä oli tääkin muistella, ja mukavasti murteella, ihan sen myötäeli!
VastaaPoistaTarina kuvaa hienovaraisesti lapsen tunteita. Lukijalla herää
VastaaPoistaVeeraa kohtaan lämmin myötätunto – ja mieleen tulvii muistoja omasta pissahädästä ja lapsuudesta, erottamattomista. Häpeäkin.
Isopeikko,
VastaaPoistaVeerasta kuitenkin tuntuu, että hän on ainoa. :)
Mummy,
Onhan se vallan mahdoton tilanne yksin reissuun laitetulle lapselle.
Paju,
Häpeän tunteen kiinteä liittyminen näihin "luonnollisiin" asioihin on kai universaali asia. Juontuuko se siisteyskasvatuksesta vai mistä se kumpuaa?
Kyllä kai siina kasvatuksessa on paljonkin osaa sekä arpaa jos vertaa meidän salaista kulttuuria vaikka Pariisin pisoaareihin.
VastaaPoistaReuna vyötärönkorkeudella. Siellä sulassa sovussa ukot ja akat pälättää reunan yli toisilleen. kuka laskien ranskaksi vesiä tai kaasua tai tuhdinpaakin kommenttia. Ilman mitään isompia ujosteluja.
Suomessa kai tunnetaan yksi tarina, nimenomaan asemalta, jossa mieheltä halkesi rakko ja saapui noutaja. Jäi menolippu käyttämättä.
BUONA NOTTE E SOGNI DORO
VastaaPoistaGOOD NIGHT AND DREAMS DORO! BUT '
Do not enclose the dream
Inside a box
To pull out when you go
Slowly because
It will stifle
And soon svanirà ...
Free to let it fly,
Left drag
And not resistance,
Imbued with dream
Everywhere,
At any time ...
Become TU dream
And the dream will become TE!
And 'only in that way
It becomes reality.
A hug to all of your dreams .... Free to fly in this space !!!!!!
LINA
LIISA
VastaaPoistaHELLO!
TI DEDICO THE BEAUTIFUL POETRY
MY WORLD.
The world was born before me
And before I accorgessi to live, my soul was already in the wind and I waited.
In my first term I had the certainty of not being alone in my world.
Let me ............... always feel the breath of life
Let me ............. to step up from the depths of my soul.
Let me ........ I always go where the gap was not master.
.......... I would always have the strength to break the silence with the rustle of my thoughts.
..... I would continue to open our eyes each morning to count with a big smile my wrinkles
Let me ........ rivedermi every morning increasingly resemble my soul
I would ............ I always go where the gap was not master.
Let me ......... with her one day
Reviewed in the light all the faces belonged to my world.
But I am certain that my world, and we will also ask when to terminate the light ....
TO GO TO SLEEP
A ABBRACCIO ... LINAS
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
VastaaPoistaOn se niin väärin, että hädänalaisten tilaa käytettään rahan ansaitsemiseen linja-autoasemilla esmes.
Muutenkin kaikki palvelut huononevat. En ole käynyt Ranskassa.
Solopoesie,
Thank you for your poems!