Säännöt:
- Tässä on lueteltu monta sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.
- Jätä ensimmäinen sana vastaavasti pois.
1. Lintu – Pääskynen. Kirjoitin pieneen siniseen ruutuvihkoon vasta opitulla kauniilla käsialalla äitini tarinan pääskysistä. Ne syöksyilivät siivet häntä hipoen, koska hän oli liikkumatta. Luulivat häntä kissaksi. Se oli kotiläksy. Kun kotimökki maalattiin punamullalla, maalari maalasi samalla pesässään olleen pääskysen. Seuraavana kesä sama maalattu pääskynen palasi.
2. Meri - Tuttu vain kirjoista ja Ameriikan sukulaisten kirjeistä. Näin meren vasta 17-kesäisenä. Suolammet tutumpia.
3. Kitara – Kitaraa ei ollut, mutta joko isoveli tai –sisko sai mandoliinin joululahjaksi. Naapurissa oli kantele. Isäntä osasi soittaa sitä.
4. Kello – Seinäkellon vetäminen oli papan homma. Naapurin käkikelloa ihastelimme niin paljon, että lopulta vanhempamme ostivat sellaisen meillekin. Papalla oli taskukello liivin kellotaskussa. Joskus sen takakansi avattiin. Äitini rannekellon ”korjasi” palasiksi yksi sisaruksistamme kammarin pöydän alla. Ensimmäinen oma kello oli muistaakseni paperinkeräyksellä hankittu.
5. Oksentaminen – Muistan kävelleeni isän kanssa kärrytietä syksyisenä aamuna ja olleeni niin huonovointinen, että syötyäni yhden puolukan minua alkoi oksettaa. Miksi piti sairaana lähteä kouluun?
6. Mummo – Mummosta tulee tuoksumuistona mieleen kamferitipat. Niitä laitettiin sokeripalaan. Muistan myös hänen pitkä tumman lettinsä, joka kietaistiin aina samalla mallilla sykkyrälle niskaan ja laitettiin neuloilla kiinni. Ja huivi päälle.
7. Kirja – Maailman seitsemän ihmettä. Olikohan niitä seitsemän, mutta riippuvat puutarhat ja pyramidit ainakin. Topeliuksen Lukemisia lapsille, joita minulla lukutaitoisella luetettiin koulussa toisten opetellessa lukemaan.
8. Pipo – Piposta tulee mieleen se, että sain tehdä niihin tupsuja. Sen osaan vieläkin. Kansakoulussa oli paksut puupuikot ja paksua valkoista narua. Niiden avulla opettaja opetti meidät kutomaan.
9. Matematiikka – Opettajan persoona vaikutti matematiikan oppimiseen eniten. Pelottava opettaja oli oppimisen este.
10. Metsä – Tuttu ja turvallinen, suojaava syli. En koskaan eksynyt, pidin aina huolen siitä, että osasin takaisin. Jo ihan pieninä olimme mukana marjoja poimimassa. Tätikin vei meidät mustikkametsään. Poimimme mustikat kahvikuppiin ja pian oli sanko täynnä, koska meitä oli monta.
11. Ukkonen – Jokakesäistä. Muutama raju ukkosilmakokemus on muistissa, mutta pelkoa ei ole jäänyt. Neuvottiin laittamaan esim. aterimet pois käsistä, menemään pois ikkunoiden luota. Ikävin muisto on lemmikkikaritsan menehtyminen salamaniskuun ison kuusen alle.
12. Hiukset – Polkkatukka pienenä. Ei äiti kai ehtinyt letittämään. Hiukset leikattiin kotona tai naapurissa. Vasta oppikoululaisena kävin ensimmäisen kerran kampaajalla.
13. Sisko – Heitä on kaksi. Muistan yhteiset ensikokeilut meikkaamisen saralla.
14. Ikkuna – Muistan ihmetelleeni, miksi aitassa oli niin pikkuruiset ikkunat ja vain vintillä. Tuvalla tuplat otettiin keväällä pois. Talveksi ne laitettiin takaisin paikoilleen. Selstoffia (tai jotakin) ja tulitikkurasioita laitettiin ikkunoiden väliin keräämään kosteutta. Ikkunaliimapaperin maun muistan vieläkin.
15. Kalenteri - Ei ollut kalenteria, vaan almanakka, joka roikkui naulassa tuvan seinällä. Se Yliopiston ainoa oikea.
16. Puuro – Äiti teki hyvää perunapuuroa. Ruispuolukkapuuroa tehtiin myös ja varsinainen herkku oli vispattu marjapuuro. Talvella sain vatkata sitä lumihangessa tähtitaivaan alla.
17. Nenäliina – Nenäliinoja tehtiin itsekin ja reunaan virkattiin soma pitsi. Ostetut tuntuivat lapsena kuitenkin hienommilta, koska niissä oli kuvia. Miesten nenäliinat olivat ostettuja.
18. Parsinsieni – En muista meillä olleen parsinsientä. Sen tilalla oli muistaakseni hehkulamppu, vaikka meillä ei ollut sähköjä. Sukkien kantapäitä ja polvia riitti parsittaviksi. Yhdessä koulukuvassa minulla on polvista parsitut harmaat pässinpökkimät. Häpesin sitä kuvaa jossakin vaiheessa. En enää.
19. Kahvimylly - Kahvi ostettiin papuina ja niitä jauhettiin aina juuri ennen keittämistä sopiva määrä. Ihan pienenä sitä ei jaksanut pyörittää. Sitten kun olisi jaksanut, kahvi jauhattettiinkin jo kaupassa valmiiksi.
Ketään en haasta kesken joulukiireiden, mutta aiheeseen voi tarttua ken haluaa.
Monta tuttua asiaa! Muisteleminen on mukavaa ja kuulemma terapeuttistakin.
VastaaPoistaObeesia,
VastaaPoistaTämä meemi on kaikKollektiivista muistelemista, joka nostaa esiin uusia muistoja, jo unohtuneita. Kaikki eivät kuitenkaan halua muistella.
En minäkään, kun on kysymys meemistä. Hyviä kinkkuja olen saanut leivinuunissa paistamalla. Kakarana syötiin kinkukuoret naama rasvassa ja hyvää oli. Paistetiin siis kinkku ruistaikinasta tehdyssä kuoressa, kuten perinteinen rasvainen kalapaistos täällä Savossa.
VastaaPoistaA-K.H.,
VastaaPoistaEi minun tee mieli joulukinkkua lainkaan. Koko vuoden on tarjolla kinkkuleikkeleitä mitä erilaisimpina versioina. Ja kalkkunaa. Jotakin muuta saa jouluruoka olla.
Äitini paistoi kinkun myös ruiskuoressa aikoinaan. Sitä suolattiin isossa saavissa ensin. Nykyään jos ostaa harmaasuolatun kinkun, se kutistuu paistettaessa melkein puoleen. Laittavat niin paljon suolavettä sisään.
Kinkunrasva oli tosi hyvää. Me tapasimme kostuttaa ruisleipäviipaleita siinä heti kun kinkku otettiin isosta uunista. Silloin eläinrasva ei ollutkaan vielä vaarallista.
Kahvimyllyä piti minun lapsena vääntämäni polvien välissä, ja ah, miten se nipisti paljaita reisien sisäpintoja mustelmille! Hyvää joulua, Liisa!
VastaaPoistaSikuri,
VastaaPoistaHyvää joulua myös sinulle, Sikuri!