Камера хранения

Камера хранения olisi nyt sopiva paikka kameralleni. En jotenkin löydä kuvattavaa. Syysharmaa tuntuu imaisevan kaikki värit itseensä. Aamupäivällä vanha taivas teki pienen yrityksen tulla muistuttamaan olemassaolostaan pastellipilvien raosta. Ei millään jaksanut.

Puolilta päivin kävin kaupungissa eikä aurinkolaseja todellakaan tarvittu. Linja-autoaseman parkissa seisoi kirkkaanpunainen erään aikakauslehden liikkuvaksi mainokseksi maalattu bussi. Sen toki huomasin. Oli minulla kamerakin kassissa mukana, just in case. Erään taloyhtiön tonttia puhallettiin puhtaaksi syksynlehdistä. Siinä ne lehdet olivat kadulla ja vieressä odotti traktorivetoinen keräilylaite. Ensimmäisen kerran omassakin taloyhtiössä pörräsi samanlainen puhalluskone talkoissa. Ääni kantautui sisälle asti.

Koska jaksoin sen automatkan ja oli ulkoiluvaatteet valmiiksi päällä (ja turvamies kotona), päätin kokeilla pientä päiväkävelyä pitkästä aikaa. Lähdin etsimään lehtikuusten neulasten sitomaa valoa sammalikosta ja puiden ja pensaiden lomasta. Pihakoivukin kun on jo paljas eikä sireenissä ole jäljellä kahtakymmentä lehteä enempää. Alkavat värit ja valo olla hakusessa. Olisin mielinyt satumetsään asti mäen laelle, mutta en vielä jaksanut. Oli varmaankin viisasta ymmärtää kääntyä takaisin ajoissa.

Kesäretkipöytämme näkyi korjatun talvitalteen. Otin toki muutaman kuvankin ylämäkeen ja alamäkeen. Oli niin hämärää, että joka kerta välähti salama. Puolimatkassa takaisin alkoi pisaroida. Oli hyvä tulla takaisin lämpimään. Itse asiassa kävin melko kaukana ja sain tankatuksi kaipaamani happiannoksen. Syön siis pari palaa vähemmän suklaata tänään. Jos se taas tästä.