Sumuinen sunnuntai

Enpä jaksanut nousta odottamaan päivänkoittoa puoli viideltä. Mielessäni kyllä kävi, että saattaisi olla sumusää ja voisi saada viehkoja kuvia. Yllätyksekseni sumu ei oikeastaan ole hälvennyt vieläkään. Eli aamupuuron ja -kahvin jälkeen sukelsimme sumuun vasta kahdeksan jälkeen. Muutaman sadepisaran putoilu ei haitannut. Polut ovat jo peittyneet kuolleisiin haavanlehtiin.

Järvellä sumu oli niin sakea, ettei vastarantaa näkynyt. Lukuisista kuvista ei juuri erota horisonttia eikä paljon muutakaan. Kiersimme pienempien vesien äärelle. Siellä kuviin sai jo syysvärejäkin mukaan. Silmäni seuraavat tienpenkkoja ja polunvarsia, koska tasapainoilu on hiukan hankalaa. Oudonnäköiset kasvit pistävät silmään tavanomaisten apiloiden, siankärsämöiden yms joukosta.

Jättipalsamin vaaleat ja tummat isot kukat ovat vielä hengissä. Bongasin lemmikkejäkin. En muista nähneeni niitä ennen näin myöhään syksyllä. Yhteen polunmutkaan piti oikein seisahtua pitemmäksi toviksi, koska ihmettelin jättipalsamin kummallista kukintoa (Ks. kuva). Lehdistä tunnistin kasvin, mutta kukat olivat pieniä ja melkein valkoisia. Päätimme ottaa niistä kuvan (valitettavasti siitä ei tullut tarkkaa) ja selvittää, onko kyse palsamista. Toinen pariskunta pysähtyi kahden koiran kanssa samaan paikkaan ja tiesi kertoa, että jättipalsoja ovat ja että kyseessä on ns. toinen kukinta. Ei aina näköjään tarvita internettiä tai tietosanakirjoja. Vastaukset kävelevät vastaan. He olivat jo ilmoittaneet asian kaupungin puisto-osastollekin. Lähistöllä oli myös vielä kaukasianjättiputkiesiintymä, jotka on suurelta osin saatu häviämään tästä kaupunginosasta.

Omassa pihassa tutkin sitten tarkkaan, millaisia parin jättipalsamin kukat ovat. Ihan ovat tavallisia ja valtavan isoja. Jos lämmintä riittää, seuraan, ilmestyykö näihin ns. toinen kukinta, joka näyttää siis paljon vaatimattomammalta. Aina löytyy uutta. Laittakaa kommenttia, jos olette nähneet vastaavaa.