Faktaa

Tuosta alemmasta heinäntekopostauksesta jäi pois eräs erittäin tärkeä osio. Ne viikatteenterät iskeytyivät usein kiviin ja vääntyilivät niin pahasti, että niitä piti käyttää sepällä korjuuttamassa. Muistan sellaisenkin työtehtävän saaneeni kerran lapsena. Ehkä velipoika oli mukana. Terät ovat rautaa ja painavat jonkin verran. Matkaa sepän mökkiin oli nelisen kilometriä ja jalkapatikassa sinne mentiin, koska meillä ei ollut polkupyöriä. Sitä en muista, millaisessa "repussa" viikatteen teriä voi kantaa. Itse teroittamisen suoritti kyllä aina niittäjä. Tahkonpyörittäjää tosin tarvittiin välillä. Siihen hommaan kelpasi lapsikin.

Vastaan samalla Leenan haasteeseen. Hän haastoi minut kertomaan seitsemän faktaa itsestäni.

1. Olen 172 senttiä pitkä normaalipainoinen brunette.
2. Olen naimisissa ja minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta.
3. Olen nuorena hypännyt korkeutta koulun kilpailuissa saksityylillä 135 senttiä.
4. Kuulantyöntökilpailuissa sain aikoinaan (14-vuotiaana) niin hyvän tuloksen, että se pääsi paikallislehden otsikoihin. Valitettavasti lehti ei ole tallella.
5. Olen juossut Puijon ympäri 58 minuutissa, mutta nyt en enää pysty edes kävelemään tuota n. 11 kilometrin matkaa.
6. Jouduin tk-eläkkeelle 1998 itsestäni riippumattomista syistä, joista kuitenkin helposti usein syytän itseäni.
7. Marjastus, retkeily luonnossa ja puutarhanhoito ovat nykyään vain mielikuvittelua, mikä tekee minut surulliseksi, koska olen ns. ulkoilmaihminen.

Siinäpä niitä faktoja, jotka ovat osin tuttuja blogini lukijoille. Ilman kohtia 6. ja 7. en todennäköiseti olisi täällä virtuaalissa missään ominaisuudessa. Pelkään joutuvani pyörätuoliin, koska en pysty edes istumaan huonon selkäni takia. Miten silloin voisi istua pyörätuolissakaan? Nyt tästä höpökirjoittelusta on tullut kivunhallinnan väline.

Tämä meemi näyttää kiertäneen miltei jokaisessa seuraamassasi blogissa, joten en haasta ketään. Jokainen halukas voi jatkaa haastetta eteenpäin.