Aurinkoa heti aamusta

Itse asiassa tämä aamu oli pitkään aikaan ensimmäinen, jolloin rantavesi ei aaltoillut kylmyyttään eikä vihmonut vettä ja aurinko paistoi. Vieläkään siellä ei tarennut pitempään olla. Voitoksi voi laskea sen, että yleensä pystyin lautajäykän selkäni kanssa menemään veteen. Seuraavaksi menen personal trainerille tsempattavaksi, koska viime päivät ovat olleet tosi tiukkoja kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Aurinkoina, suorastaan päivänsäteinä ovat ollet Onni, 4v, Iida, 2v, ja Anna,0v, kuten laskutaitoiset pikkuiset asiat tarkasti ilmaisevat. Jos ei ole vielä yksi vuotta, niin on vasta 0 vuotta. Mieluista on ollut purkaa ja koota matrjoska-puunukkeja, joita ent. venäjänopettajan hyllyistä löytyy useampia. On vain oltava tarkkana, että oikeansävyiset pikkuriikkiset vauvat osuvat oikean äidin mahaan. On isoveljeä, pikkusiskoa, äitiä, isää, joka on tavallisesti isoin.

Smurffit olivat kyllä ensimmäiset etsittävät. Ne ovat niitä ikivanhoja pieniä, onneksi säilyneitä. Diojen katselu vasten ikkunaa oli myös mielenkiintoista. Niistä kun löytyy aivan omannäköinen ja -kokoinen isä! Ei se voi olla. Se on joku toinen ihminen. Itse katselulaite on kiehtova, sellainen pieni, johon laitetaan yksi dia kerrallaan. Haaveammatteja löytyi tällä erää työmiehestä insinööriin, sairaanhoitajasta traktorinkuljettajaan tai mäkihyppääjästä lääkäriin. Pienin käveli vasta opituin askelin muoviämpäri ja kauha kädessä isompien perässä ja yritti tehdä kaikki samat jutut. Pikkukiistoja syntyi, mutta niistä selvittiin. Tulipa myös kiipeilyasiantuntijan tutkittua, että kiipeilytelineen köydet menevät huonoksi vuosien mittaan. Totta.

Sisältä ulos ja ulkoa sisälle ramppaaminen on onneksi helppoa näin lämpimillä keleillä, jotka nyt toivottavasti jäävät vähäksi aikaa iloksemme.